Omenat

Fruticetum-puutarhan omenapuut on vartettu puun kasvua hillitseville perusrungoille. Tavoitteena on, että puut kasvavat enintään noin 70 % voimakaskasvuisten puiden korkeudesta, ja että niille kehittyy voimakas ja maahan hyvin ankkuroituva juuristo, jolloin puita ei tarvitse taimivaiheen jälkeen enää tukea.

Omenapuut on istutettu ryhmittäin: vanhat lohjalaiset lajikkeet, perinnelajikkeet, virolaiset lajikkeet, uudemmat viljelylajikkeet, hedelmäruvenkestävät lajikkeet (merkitty Vf, Vm) ja venäläiset lajikkeet. Kukin ryhmä on vartettu tietylle perusrungolle, joka on ilmoitettu ryhmän nimen yhteydessä.
Joissakin yksittäisissä tapauksissa perusrunkona on jokin muu kuin ryhmän perusrunko ja silloin se on ilmoitettu lajikkeen nimen yhteydessä.

 

Fruticetum-puutarha on valittu Suomessa yhdeksi puutarhakasvien kansallisten geenivarojen säilytyspaikaksi. Puutarhan maatiaisomenalajikkeista 30 ja koristeomenalajikkeista 10 on luokiteltu geneettisesti arvokkaiksi, säilytettäviksi lajikkeiksi. Ne ovat osa hedelmäpuiden kansallista varmuuskokoelmaa.

Varmuuskokoelmalajikkeiden nimikyltit on varustettu logolla

 

 

 

 

 

 

 

 

PERINNELAJIKKEET

Perinnelajikkeiksi kutsutaan lajikkeita, jotka ovat vanhoja, suomalaisia, usein siemenkylvöstä syntyneitä paikallislajikkeita. Tähän ryhmään kuuluvat myös monet vanhat, tunnetut, useimmiten Venäjältä, Ruotsista tai Baltian maista meille tuodut lajikkeet, joiden viljely on nykyään vähäistä ja rajoittuu useimmiten kotipuutarhoihin.
Raja perinnelajikkeiden ja viljelylajikkeiden välillä on kuitenkin häilyvä. Useita perinnelajikkeita viljellään edelleenkin myös kaupallisina lajikkeita. Tällaisia ovat esimerkiksi kaneliomenat, Valkea Kuulas ja, Åkerö.

Vanhat lohjalaiset omenalajikkeet
Perusrunko MTT5

LOHJAN KIRKAS
Kesälajike I-II
Lajike on risteytetty (Valkea Kuulas x Gyllenkrogin Astrakaani) Lohjalla Ahtialan puutarhassa 1900-luvun alussa. Lajiketta on lisätty ja myyty vain Ahtialan taimistosta 1900-luvun puoliväliin saakka. Hedelmät ovat suurehkoja, muistuttavat Valkea Kuulasta, mutta niissä on mukana Gyllenkrogin Astrakaanilta periytyvää mehukkuutta ja aromia. Väriltään hedelmät ovat voittopuolisesti vaaleita, mutta niissä on jonkin verran Gyllenkrogin Astrakaanilta perittyä vaaleaa, laikukasta tai viiruista punerrusta toisella kyljellä. Hedelmät ovat erittäin herkkiä muumiotaudille.

SAVIOMENA
Syyslajike I-III
Lajike on peräisin Saksasta (Lehmapfel), josta se on oletettavasti Baltian kautta tullut Suomeen Ahtialan taimistoon jo 1800-luvun loppupuolella. Lajiketta on Suomessa lisätty ainoastaan Ahtialan taimistossa. Lajiketta tavataan edelleenkin vanhoissa lohjalaisissa kotipuutarhoissa, joissa sitä kasvatettiin varsin yleisesti 1960-luvulle saakka. Saviomenan sanottiin menestyvän hyvin kosteassa savimaassakin.
Hedelmät ovat pyöreän lieriömäisiä, himmeäpintaisia, jotenkin saveen vivahtavia. Väri kellanvihreä, auringon puolelta ruskean punertava. Malto hienorakeista, kiinteää, maku on viinihappoinen, mausteinen, vain tälle lajikkeelle tyypillinen. Ahtialan kartanon omistaja tohtori Juho Jännes piti Saviomenaa aikoinaan maultaan lähes voittamattomana. Lajike on hyvin taudinkestävä, mutta hedelmät jäävät kooltaan kuitenkin verraten pieniksi ja vaatimattoman näköiseksi eikä lajikkeella nykyään ole kaupallista arvoa.

MIO
Syyslajike I
Lajike on lähtöisin Alnarpista Ruotsista. Se on syntynyt risteytyksestä (Worchesterpermän x Oranie) vuodelta 1932. Lajiketta on kasvatettu jonkin verran aivan eteläisimmässä Suomessa, mm. Lohjan seudulla. Talvenarkuuden vuoksi lajiketta suositellaan Ruotsissakin kasvatettavaksi vain I-II –vyöhykkeillä.
Lajike on satoisa, mutta hedelmät jäävät meillä kooltaan pienehköiksi. Muodoltaan ne ovat soikeita, kantakuoppa hyvin matala. Väri on kirkkaan punainen ja peittää lähes aina koko omenan. Hedelmien malto on hienorakeista, valkoista. Maku on lievästi happoinen ja aromikas.
Kypsien hedelmien johtojänteet ja malto kuoren alta ovat usein punertavat.

BJÖRN LINDGERG
Syyslajike I-II
Lajike lienee peräisin Ahtialan taimiston jalostusaineistosta. Puutarha mainostaa sitä vuoden 1952 taimiluettelossaan omana uutuuslajikkeena. Nimensä lajike on saanut Suomen ensimmäisen valtionpomologin Björn Lindbergin mukaan, joka eli ja vaikutti Lohjan seudulla.
Lajikkeelle asetettiin aikoinaan suuria toiveita ja sitä lisättiin juuri Ahtialan taimistossa monia vuosia. Myöhemmin se ei ole kuitenkaan osoittautunut riittävän hyväksi ammattiviljelylajikkeena.
Lajiketta tavataan edelleenkin jonkin verran kotipuutarhoissa.
Hedelmät ovat hyvin vaihtelevan kokoisia, osa hyvin suuria, osa jää pieniksi. Muodoltaan ne ovat soikeita, matala kantakuoppa ja väri on helakan punainen kauttaaltaan. Maku lievästi happoinen ja mausteinen.

MUNKKI
Syyslajike I-III
Puu kasvoi vielä 2000-luvun alussa Nummi-Pusulassa Päkärin tilan puutarhassa. Munkki-nimisenä lajiketta ei tunneta muualla, mutta samanlaisia omenia tuottavia puita on löydetty pari kappaletta. Nimi lienee sen alkuperäinen nimi. Munkki-puu on lähes satavuotias kuten puutarhan muutkin puut ja hedelmät viittaavat ulkonäkönsä puolesta idästä tulleisiin lajikkeisiin.
Hedelmät kasvavat suuriksi, pyöreän lieriömäisiksi. Hedelmien pohjaväri on vaalea, joka saattaa peittyä kokonaan kirkkaan oranssinpunaiseen viiruiseen peiteväriin. Hedelmän malto on karkearakeista, heikosti happoista, maku lievästi karvas, ilman mitään lajikkeelle tyypillistä aromia. Lajike sopii parhaiten talousomenaksi.

YLIKOPPELI
Syys/talvilajike I-III
Lajike kasvaa Lohjansaaressa Ylikoppeli-nimisellä tontilla. Lajikkeen alkuperäinen nimi on kadonnut, mutta puu on istutettu 1900-luvun alkupuolella. Hedelmien korkean laadun vuoksi kysymyksessä lienee kuitenkin jalostettu lajike.
Hedelmät ovat keskikokoisia, muodoltaan pyöreän kartiomaisia. Hedelmien pohjaväri on vaalean vihertävä, auringon puolelta kirkkaan lohenpunainen. Malto kiinteää, maku lievästi happoinen, ja siinä on hieno, lajikkeelle tyypillinen aromi. Lajike on hyvin taudinkestävä ja hedelmät säilyvät pitkään talven yli.

KIRKNIEMEN TALVI
Talvilajike I-II
Lajike on peräisin Kirkniemen kartanosta Lohjan Kirkniemestä. Emopuun oletetaan syntyneen jo 1800-luvulla jonkin ulkomaisen omenalajikkeen siemenestä.
Hedelmät ovat keskikokoisia, lievästi pitkänpyöreitä. Hedelmien pohjaväri on vihertävä, jota peittää lähes kokonaan viiruinen viininpunainen väri. Hedelmän kuori on verraten paksu, malto kiinteää, hienorakeista, vähähappoista ja siinä on lajikkeelle tyypillinen hieno aromi. Hedelmät kypsyvät nautittaviksi vasta marras-joulukuussa, ja ne säilyvät pitkälle kevääseen. Mustialan puutarhuri Klas Stening piti lajiketta ’ sopivaksi joulukuusen omenaksi’. Lajike on verraten taudinkestävä, mutta ei täysin ruvenkestävä. Puu on voimakkaasti haaroittuva ja levenevä.

LINNAN OMENA
Syys/talvilajike I-II
Lajike on lähtöisin Linnan puutarhasta Lohjan Vappulasta ja se tunnettaan myös nimellä ’Linnan Punainen’. Hedelmät ovat melko suuria, muodoltaan pyöreitä. Hedelmien pohjaväri on vihertävä, kypsänä hedelmät saattavat saada kauttaaltaan ruskeanpunaisen peitevärin, mutta useimmiten väri jää vihertäväksi. Sen sijaan kypsän hedelmän johtojänteet ja jossain määrin myös malto saattavat saada punaisen värivivahteen. Hedelmät kypsyvät lokakuussa ja säilyvät jouluun saakka. Lajike on satoisa, terve, ruvenkestävä ja soveltuu siksi myös luomuviljelyyn.

KAIKUVUORI
Talvilajike I-III
Lajike on lähtöisin Lohjan pitäjästä 1900-luvun alkupuolelta, missä Hiittisten kansakoulun opettaja Kaikuvuori harrasti omenalajikkeiden jalostusta. Poikkeavan näköinen yksilö löytyi Antonovkan siementaimien joukosta. Kaikuvuori-lajiketta on kasvatettu jonkin verran Lohjan alueella, mutta muualla se on melko tuntematon.
Hedelmät ovat keskikokoisia tai suuria, muodoltaan litteän pyöreitä. Hedelmien pohjaväri on vaalean vihertävä, jota punainen peiteväri peittää vain osittain. Hedelmissä on runsaasti happoa ja niiden aromi on hyvin mieto. Hedelmät säilyvät hyvin ainakin helmikuulle saakka. Kaikuvuori on ensi sijaisesti hyvä talousomena. Puu tuleentuu aikaisin ja sen talvenkestävyys on ilmeisen hyvä.

MUUT PERINNELAJIKKEET
Perusrunko M26

ANTONOVKA

Talvilajike I-V
Lajike on vanha, Ukrainasta Valko-Venäjän kautta meille tullut lajike, jota on kasvatettu meillä aikaisemmin ehkä kaikkien yleisimmin ja lajike on levinnyt laajalle myös muihin maihin. Antonovka-lajiketta käytetään edelleenkin paljon risteytysjalostuksessa, koska sen hedelmäruvenkestävyys on erittäin hyvä.
Lajike on suurisatoinen, mutta jonkin verran jaksottaissatoinen. Hedelmät ovat kypsinä kellertävän vihertäviä, harjuisia, muodoltaan pyöreähköjä. Malto on mureaa, runsashappoista, lievästi aromista.
Antonovka-lajike on hyvä talousomena ja sitä on perinteisesti pidetty parhaana soseomenana. Puun talvenkestävyys on hyvä.

KAMENITZAN ANTONOVKA
Syys/talvilajike I-IV
Lajike muistuttaa hyvin paljon tavallista Antonovkaa, mutta on väriltään hiukan vaaleampi ja siinä on vähemmän harjuisuutta. Lajike myös kypsyy hiukan aikaisemmin kuin tavallinen Antonovka.
Hedelmät ovat ulkonäöltään myös kauniimpia. Lajiketta löytyy edelleen Ahtialan vanhasta puutarhasta.

600 GRAMMAINEN ANTONOVKA
Talvilajike I-IV
Lajike muistuttaa paljon tavallista Antonovkaa, mutta hedelmät kasvavat suuremmiksi, joskus jopa 600 grammaisiksi. Hedelmät kypsyvät myöhään, ovat voimakkaan harjuisia ja jäävät väriltään vihreiksi. Lajiketta kutsutaan myös Talviantonovkaksi.

ANTONOVKA SAFRANNOIJE
Talvilajike I-IV
Lajikkeen on risteyttänyt (Antonovka x Renet Orleansk (Punainen Safran)) venäläinen kasvinjalostaja I.V. Mitshurin vuonna 1909. Lajikkeen talvenkestävyys on yhtä hyvä kuin päälajikkeenkin. Puu on runsassatoinen jo nuorena. Hedelmien pohjaväri on kellanvihreä ja kylki punertava. Muoto litteän ellipsimäinen. Lajike on hyvä talousomena ja maultaan parempi kuin päälajike. Puu on voimakkaasti haarautuva ja levenevä.

ACHRENIN SYYS
Syyslajike I-II
Lounais-Suomesta Achrenin puutarhasta peräisin oleva lajike. Hedelmien pohjaväri on vaalea ja sitä peittää hiukan viiruinen, lohenpunainen peiteväri lähes kokonaan. Lajike on terve ja kutsuttu aikoinaan ’toripöytien kaunottareksi’.

ALEKSANTERI
Syys/talvilajike I-IV
Aleksanteri on ikivanha lajike, joka on ollut yleinen jo 1700-luvulla Moskovan ympäristössä. Alexandra Smirnoff kirjassaan Finsk Pomologi olettaa lajikkeen olevan lähtöisin Turkista, mistä se levisi vähitellen Moskovan ja Pietarin ympäristöön. Lajiketta on kasvatettu aikoinaan yleisesti koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Lajike tunnetaan mm. nimillä Aport ja Aport Alexander. Suomeen lajike on tullut viimeistään 1800-luvun alkupuolella, ja sitä tiedetään kasvatetun Laatokan Valamon luostarissa ja prof. Sahlbergin kuuluisassa Huvituksen tarhassa 1840-luvulla. Suomessa lajiketta on kasvatettu ainakin Etelä-Suomessa, missä kesän lämpösumma on riittävä, jotta hedelmät ehtivät kypsyä ja puu tuleentua. Parooni F. Linder kasvatti lajiketta Mustion kartanossaan ja levitti sitä innokkaasti koko Uudellemaalle. Lohjansaaressa Lentoon tilalla kasvaa muutama Aleksanteri-puu.

DNA-määrityksissä Suomesta on löytynyt jo viisi erilaista Aleksanteria, joista ei voida varmuudella todeta minkään olevan aito alkuperäinen Aport Alexander. Hedelmät ovat suuria, pyöreän kartiomaisia, pohjaväri vaalean vihertävä, peiteväri viiruinen, punertava. Maku hienosti happoinen, aromia ei ole kovin paljon. Lajiketta on Suomessa käytetty lähinnä talousomenana. Puu kasvaa korkeaksi ja suureksi.

KANELIOMENAT

ANANASKANELI
Kesä/syyslajike I-V
Ananaskaneli, joka tunnetaan myös nimellä Ruskeakaneli, on kaneliomenoiden kantamuoto. Vanhimmat ananaskaneliomenat tunnetaan Novgorodin alueelta Venäjältä jo 1800-luvulta.
Hedelmät ovat keskikokoisia, litteän pyöreitä, väriltään vaalean ruskehtavan punaisia. Puu tulee myöhään satoikään, mutta on sittemmin runsassatoinen. Malto on mureaa, vähähappoista, aromikasta, maistuu miedosti kanelille. Puu on talvenkestävä ja terve.

KELTAKANELI
Syyslajike I-V
Keltakaneli on syntynyt Ananaskanelin silmumutaatiosta ja on siten sen värimuunnos. Hedelmä eroaa kuitenkin kantamuodostaan myös hedelmän maun ja rakenteen suhteen. Keltakanelit ovat lievästi happoisia, mehukkaita ja niissä on kanelin aromia. Pohjaväri on keltainen ja sitä peittää oranssinpunainen viiruinen peiteväri. Keltakaneli on erittäin talvenkestävä ja terve. Sopii luomuviljelyyn.

 

PUNAKANELI
Aikainen syyslajike I-IV
Värikkäin ja suosituin kaneliomenamme. Hedelmät keskikokoisia, litteänpyöreitä. Pohjaväri vihertävä, jota hyvässä valossa peittää kauttaaltaan kirkas punainen väri. Lajikkeesta löytyy runsaasti vaihtelevia värikantoja. Maku voimakkaasti kaneliarominen, hyvin miedosti happoinen. Terve ja kestävä lajike. Sopii luomuviljelyyn.

 

 

ANISOVKA
Talvilajike I-V
Anisovka on vanha venäläinen lajike, jota on viljelty Itämeren ympärysvaltioissa jo pari sataa vuotta kuten Antonovkaakin. B.W. Heikel kirjoitti kirjassaan ’Hedelmänviljelyksestä Suomessa’ (1907), että munkit Valamon luostarissa pitivät Anisovkaa arvokkaimpana siellä viljellyistä lajikkeista. Lajiketta viljeltiin eniten Itä-Suomessa, mm. Sortavalan kuuluisassa omenapitäjässä.
Nykyään lajike on harvinainen. Hedelmät ovat pienehköjä, litteän pyöreitä, hiukan harjuisia. Hedelmien pohjaväri on hyvin vaalea. Sitä peittää auringon puolelta lohenpunainen peiteväri.

ARVID
Kesälajike I-III
Arvid (Tynnelsö) on oletettavasti syntynyt Valkean Astrakaanin siemenestä Ruotsissa Tynnelsön tilalla Södermanlannissa 1800-luvulla. Lajiketta viljeltiin Mälarin seudulla ja vuonna 1896 se lienee tuotu Suomeenkin ensimmäiseksi Mustialan havaintotarhaan. Lajike on jäänyt melko harvinaiseksi, vaikka monet pitävät sitä maultaan parhaana Astrakaani-lajikkeista, ainakin Gyllenkrokin Astrakaani-lajikkeen veroisena.

ASTRAKAANI, GYLLENKROK
Kesälajike I-III
Venäläisen Valkean Astrakaanin ruotsalainen muunnos. Hedelmä on melko pieni, litteän pyöreä, pohjaväri vaalea, jota peittää hiukan viiruinen, kirkas punainen väri. Malto on erittäin mehukasta, lievästi happoista ja aromikasta. Herkkuomena. Altis muumiotaudille. Puu on hillittykasvuinen, tanakka, kartiomainen.

ASTRAKKANI, ISO KUULAS
Kesälajike I-III
Astrakaani-lajikkeista kestävin. Hedelmä on kookas, pitkän pyöreä. Väri valkoinen, kypsänä kuulakas ja malto mehukas, joskus jauhoinen, makea ja mausteinen. Hedelmä on kypsänä herkkä halkeilemaan kantakuopasta.

ASTRAKAANI, PUNAINEN
Kesälajike I-III
Ruotsista Suomeen 1800-luvun alussa tullut lajike. Hedelmä on kookas, litteän pallomainen, väri himmeän punainen. Maku sokerisen viinihappoinen, mehukas. Suositellaan lämpimälle kasvupaikalle. Jonkin verran altis hedelmäruvelle.

BERGIUS
Kesälajike I-III
Bergius on kotoisin Ruotsista ja se on Sävstaholm-lajikkeen värimuunnos vuodelta 1912.
Hedelmä on keskikokoinen, pitkänpyöreä, usein toispuolisesti kasvava. Kuori on paksuhko, kypsänä kauttaaltaan tummanpunainen. Malto valkoista, mureaa, mehukasta, muuttuu joskus jauhoiseksi. Maku miedon viinihappoinen. Tuorehedelmä.

BORGOVSKOJE
Kesälajike I-V
Borgovskoje on vanha venäläinen lajike, jonka alkuperä on tuntematon. Hedelmät ovat kellertävän vihreitä, lieriömäisiä, maku makea, hapoton. Puu on erittäin talvenkestävä. Se saattaa olla meidän kaikkein pohjoisimpana menestyvä lajike.

BOROVINKA
Syyslajike I-V
Harlamovski-lajikkeen alkuperäinen kanta 1700-luvun loppupuolelta. Lajiketta on kasvatettu hyvin laajalti, Amerikassa saakka. Hedelmät ovat keskikokoisia, pohjaväri kellertävä, peiteväri punaviiruinen. Maku hapokas. Lajike on aikais- ja runsassatoinen. Hyvä taloushedelmä. Puu on pystykaavuinen ja haarautuva.

BRÖDTORPIN SYYS /M106
Syyslajike I-IV
Lajike on peräisin Pohjan pitäjästä Brödtorpin kartanosta, jossa sitä on viljelty 1920-luvulta lähtien. Hedelmät ovat keskikokoisia, vihertävänkeltaisia tai kellanvalkoisia. Malto kiinteää ja hienomausteista. Puut antavat satoa runsaasti ja säännöllisesti. Suhteellisen terve ja taudinkestävä lajike.

CHARLOTTENTHAL
Syyslajike I-III
Harlamovski-lajikkeesta Saksassa syntynyt värimuunnos, joka muistuttaa emolajikettaan.
Pomologi Björn Lindberg on kertonut lajikkeen kasvaneen Lohjalla jo 1800-luvun lopulla.
Hedelmät ovat suurehkoja, pyöreitä, mutta päistään litistyneitä. Kuori on vahvahko, kiiltävä ja heikosti vahapeitteinen. Pohjaväri on vihertävän kellertävä ja peiteväri juovikkaasti tummanpunainen. Hedelmä on maultaan raikas ja happoinen, hieman makeampi ja ’jalompi’ kuin emolajikkeensa Harlamovski. Puun alkaa antaa satoa nuorena ja on satoisa joka vuosi.

EPPULAINEN
Syyslajike I-IV
Lajike on syntynyt Kerppolan kartanossa Kangasalla vuonna 1925 Grenman-lajikkeen siemenestä. Hedelmä on keskikokoinen tai kookas, kauniin ruskehtavan punainen. malto rapeaa, mehukasta. Maku on ryytimäisen arominen, sopivan makea ja happoinen. Lajike on kohtalaisen vastustuskykyinen hedelmärupea vastaan ja muutoinkin terve. Hyvä säilyvyys loka-joulukuulle saakka. Soveltuu myös luomuviljelyyn.

ESTERI
Kesälajike I-IV
Emopuu on löydetty Kyyjärveltä. Hedelmä on pieni, litteänpyöreä, oranssinruskehtava, pinnalla korkkiutumaa. Maku miellyttävä, voimakkaan päärynämäinen, makea. Puu kasvaa suureksi, on terve ja hyvin talvenkestävä pohjoisillakin alueilla. Todennäköisesti sama lajike kuin Långsjön Päärynäomena.

GALLEN
Kesälajike I-IV
Lajike on saanut nimensä Akseli Gallen-Kallelan äidin Matilda Gallenin mukaan, joka 1800-luvun loppupuolella Jaatsin tilalla Tyrväällä tekemästä siemenkylvöksestä tämä lajike on valittu.
Hedelmät ovat keskikokoisia tai suuria, keltaisia, kekomaisia ja tulevat kypsyessään kuulakkaiksi.
Maku on hyvä, sopivan makea ja happoinen ja siinä on miellyttävä aromi. Hieno kestihedelmä. Aikais- ja runsassatoinen.

GRENMAN
Aikainen syyslajike I-V
Kotoisin Mikkelin mlk:sta 1800-luvun loppupuolelta. Hedelmä on pieni, litteänpyöreä, pohjaväri kellertävä, peiteväri punaruskea, viiruinen. Kantakuopassa runsaasti korkkiutumaa. Malto on hienorakeista, mehevää, sopivan happoista ja makeaa, mausteista. Puu on hyvin pakkasenkestävä, lujarakenteinen ja terve.

HAMPUS

Kesälajike I-II

Oletettavvasti Hollannista Ruotsin kautta Suomessakin kasvatettu lajike jo 1800-luvulta lähtien. Hedelmä on pienehkö, litteä, väri ruskehtava tai himmeän punertava juovainen. Maku herkullinen. Puu jää pienikokoiseksi, latvus on harva ja vanhimmiten alaspäin kaartuva.

HARLAMOVSKI
Syyslajike I-V
Harlamovksi on vuosisatoja sitten Venäjällä, luultavasti Tulan alueella Moskovan eteläpuolella syntynyt lajike. Se levisi Saksaan jo 1700-luvulla ja Englantiin 1800-luvulla. Sen läheisiä sisarlajikkeita (Borovinka, Charlottenthal) on vaikea erottaa toisistaan ja nähtävästi lajikkeiden nimet ovat jossain vaiheessa eri maissa menneet ristiinkin.
Hedelmä on keskikokoinen tai suuri, pyöreähkö ja molemmista päistään avoin. Hedelmän pohjaväri on vihertävä ja sitä peittää osittain ruskeanpunaviiruinen peiteväri. Malto on karkeaa ja kiinteän mehukasta, maku happoinen. Lajike on hyvin aikais- ja runsassatoinen. Puu on terve, mutta hedelmät ovat jossain määrin alttiita hedelmäruvelle. Talvenkestävyys hyvä. Hyvä talousomena.

HIBERNAL
Myöhäinen syyslajike I-V
Hibernal on tuotu Suomeen Kanadasta noin v. 1930 Jylhän taimistoon, mutta kanadalaistietojen mukaan lajike on peräisin Venäjältä ja tuotu Kanadaan jo 1870-luvulla. Hedelmät ovat isoja, vihreänpunaisia, voimakkaan tanniinihappoisia, talousomenia. Sopivia myös siiderin valmistukseen. Puu on vankka, terve ja satoisa. Talvenkestävyys hyvä.

HUVITUS
Kesälajike I-IV
Huvitus on vanha suomalainen siemenkylvöstä syntynyt lajike, joka on saanut alkunsa prof. Sahlbergin kuuluisassa Huvituksen hedelmätarhassa 1800-luvun lopulla. Hedelmä on pienehkö, pitkänpyöreä. Hedelmän pohjaväri on vaalean kellertävä ja sitä peittää viiruinen helakanpunainen peiteväri. Maku on mieto, vähähappoinen. Hedelmät kypsyvät hyvin aikaisin ja niillä on taipumusta ylikypsyä puussa. Raakileharvennus on tarpeen.

 

JÄGERHORN/Ant.

Kesä/syyslajike I-III

Lajike on lähtöisin Siuntion Kehlan kartanosta 1800-luvun alkupuoliskolla. Lajiketta kasvatettu jonkin verran Lounais-Suomessa.Puu on voimakas- ja pystykasvuinen. Hedelmien pohjaväri on keltainen, peiteväri auringon puolella voimakkkaan punajuovainen. Lajike muistuttaa Sokerimironia. Maku on imelä, hapoton.

 

KAVLÅS
Syyslajike I-V
Lajike on syntynyt siemenkylvöstä noin v. 1830 Ruotsissa kenraalimajuri F.U.von Essenin tiluksilla Kavlåsissa Länsi-Götanmaalla. Emopuu kasvoi puutarhaportin pielessä ja sitä kutsuttiin aluksi nimellä Portäppel. Lajiketta istutettiin Mustialaan v. 1880 R. Gripenbergin toimesta ja v. 1895 Kuopioon hedelmänviljelijäyhdistyksen puutarhaan, jossa se menestyi hyvin. Hedelmät ovat suuria, pyöreän kekomaisia, hiukan harjuisia. Pohjaväri on vaalean vihreä, ja sitä peittää osittain vaalean viininpunainen viiruinen peiteväri. Malto on karkeahkoa ja mehuisaa, hiukan happoista, mutta aromia siinä ei ole kovin paljon. Puu on hyvin pakkasenkestävä ja terve. Hyvä talousomena.

KELTAINEN NALIF
Kesälajike I-IV
Mannerilmastoon, Moskovan ympäristöön sopeutunut lajike. Hedelmä muistuttaa Valkea Kuulasta, mutta on maultaan makeampi ja väriltään keltaisempi. Hyvä talvenkestävyys. Melko arka hedelmäruvelle ja muumiotaudille.

KERSTI
Kesälajike I-V
Lajike on syntynyt Mikkelin mlk:ssa Rantakylän kartanossa Sokerimironin siemenestä 1900-luvun alussa. Hedelmät ovat keskikokoisia, pohjaväri vaalea, peiteväri punaviiruinen. Hedelmien maku on makea, lähes hapoton, maku on parempi kuin emolajikkeen maku. Talvenkestävyys on hyvä.

KULTAINEN KITAIKA
Kesälajike I-V
Venäläisen prof. Mitshurinin tekemä risteytys (Valkea Nalif x Kitaika) vuodelta 1907. Kitaika on siperianomena (Malus prunifolia), jonka erinomainen talvenkestävyys on periytynyt tähän lajikkeeseen. Hedelmä on pieni, kullankeltainen, maukas, viinihappoinen, kuin ’marmeladikarkki’. Puu tuleentuu aikaisin, on itsepölytteinen ja hyvä pölyttäjä toisille lajikkeille. Puu on pystykasvuinen.

LANTUN TALVI
Talvilajike I-IV
Lajike on lähtöisin Sysmän Särkilahdesta Lantun talosta Päijänteen rannalta luultavasti Antonovka-lajikkeen siemenkylvöstä 1890-luvulla. Osmolan taimisto lahdessa ryhtyi lisäämään lajiketta 1930-luvulla ja se oli tunnettu vain paikallislajikkeena. Omenat ovat suuria, väriltään vaaleankeltaisia. Joskus omenaan voi kehittyä auringon puolelle vaaleanpunaista juovaisuutta. Maku muistuttaa Antonovkaa, mutta on happoisuudeltaan miedompi. Lajike on terve. Sato kypsyy myöhään ja säilyy sitten maaliskuulle saakka. Lantun Talvi on hyvä talousomena, mutta ei vedä vertoja Antonovkalle talousomenana. Hyvä ruvenkestävyys.

LASIOMENA/MTT5

Syyslajike I-IV

Lajikkeen tausta tuntematon. Hedelmä lasittuu kypsyessään. Maku miellyttävän vähähappoinen, mehukas omena. Omena on keskikokoinen, litteän pyöreähkö, pohjaväri vihertävä, jossa vaalean keltapunaista viirutusta.

LAVIA
Kesälajike I-IV
Lajike on syntynyt siemenestä ja se on löydetty Lavian kunnan kansakoulun pihalta 1880-luvulla.
Hedelmä on keskikokoinen, litteän pyöreä, pohjaväri vaalean vihreä, hyvin värittyneenä voimakkaan lohenpunainen, härmäpeitteinen, kaunis. Malto on hienorakeista ja mehevää, maku viinihappoinen, erikoinen aromi. Puu on verraten heikkosatoinen, mutta hedelmät ovat erittäin kestäviä hedelmärupea vastaan. Sopii luomuviljelyyn.

LEPAAN LIEREÄ
Talvilajike I-IV
Hinnonmäen koeasemalta noin vuodelta 1920 peräisin oleva lajike, joka nykytietojen mukaan on syntynyt Antonovkan siemenkylvöstä. Hedelmä on keskikokoinen, lieriömäinen. Hedelmän pohjaväri on vaalean vihreä ja kypsyessään hedelmä vaalenee. Maku on miedon happoinen. Hedelmät säilyvät jouluun saakka. Puu on aikais- ja runsassatoinen ja terve. Hyvä luomuviljelyyn. Hyvin ruvenkestävä.

LEPAAN MELONI
Kesälajike I-VI
Emopuu on löydetty Lepaan vanhasta hedelmätarhasta, jossa sen oletetaan syntyneen siemenkylvöstä 1830-luvulla. Lajiketta pidetään erityisen talvenkestävänä. Hedelmät ovat keskikokoa pienempiä, vaalean keltaisia, maku makea, hapottomia, jonkin verran melonimausteisia. Hyvä pölyttäjälajike.

LOUHISALAREN ANANAS
Kesälajike I-II
Marsalkka Mannerheimin lapsuudenkodista Askaisista peräisin oleva lajike. Hedelmä on Tallinnan Päärynäomenan tyyppinen. DNA-tutkimusten mukaan ne ovat samaa lajiketta. Hedelmän maku on makea ja voimakkaasti ananaksen tai päärynän makuinen. Historiallinen lajike. Hyvä ruvenkestävyys.

 

MANNERHEIMIN OMENA

Syyslajike I-III

Asikkalasta löytynyt puuvanhus. Mannerheimin kerrotaan ihastuneen tuntemattoman puun hedelmiin, joka sitten nimettiin hänen mukaansa. Mannerheim-lajiketta lisättiin 1940- ja 50-luvuilla parilla taimistolla Lohjan seudulla. Hedelmät ovat isoja, mehukkaita ja väriltään vaalean kellertäviä.

 

LUOTSI
Syyslajike I-V
Lajike on kotoisin Halikon Varstalasta Albin Grönroosin hedelmätarhasta. Emopuussa, joka oli Syysjuovikas, havaittiin vuonna 1955 versomuunnos, josta kasvoi tämä Syysjuovikkaan punahedelmäinen muunnos. Löydöksen nimesi silloinen hedelmänviljelyn konsulentti Aapo Leskinen Luotsiksi paikalla 1800-luvulla sijainneen luotsiaseman mukaan. Hankkijan taimisto Liedossa otti tämän lajikkeen ensimmäiseksi lisäykseen. Hedelmä on kookas, paksukuorinen ja kauttaaltaan ruskeanpunainen, kaunis. Maku on mausteinen, happoinen. Kaiken kaikkiaan parannettu versio Syysjuovikkaasta. Pöytä- ja talouskäyttöön sopiva lajike. Suurisatoinen. Sopii luomuviljelyyn. Hyvä ruvenkestävyys. Puu kasvaa leveäksi ja tukevarakenteiseksi.

LÅNGSJÖN PÄÄRYNÄOMENA
Kesälajike I-V
Ilmeisesti alun perin venäläinen lajike, joka on uudelleen nimetty (1887) Långsjön kartanon mukaan.
Hedelmät ovat pieniä, litteänpyöreitä, kellanruskeita ja niissä on runsaasti korkkiutumaa. Maku on heikosti viinihappoinen, hyvin makea, miltei hunajamainen, aromi hieno, päärynämäinen.
Herkullisimpia omeniamme. Puu on talvenkestävä ja terve. Lajike on ilmeisesti identtinen kyyjärveläisen Esteri-lajikkeen kanssa. Ilmeinen sukulaisuus myös Korobovka-lajikkeeseen.

MARGUNOFF
Kesä/syyslajike I-III
Lajikkeen alkuperä ei ole täysin selvillä. Puu on kasvanut valtioneuvos Margunoffin pihalla Helsingissä Konstantininkadulla 1800-luvulla. Pomologi Alexandra Smirnoffin mukaan lajike ei ollut yhteneväinen minkään ruotsalaisen tai venäläisen lajikkeen kanssa, mutta siinä oli piirteitä Itämeren maakunnissa kasvatettuun saksalaiseen lajikkeeseen Rigaer Birnapfel eli Riikan Päärynäomenaan. Valtioneuvos Margunoff antoi Suomen Puutarhaseuralle puusta lisäysmateriaalia ja lajiketta kasvatettiin sittemmin ainakin Etelä-Suomessa nimellä Margunoffin Kesäomena.
Hedelmät ovat suurehkoja, muodoltaan korkeita, hiukan kartiomaisia, toispuolisesti kasvaneita. Hedelmän kuori on ohutta, kiiltävää ja öljyistä. Hedelmän pohjaväri on hyvin vaalea ja sitä peittää auringon puolelta pilkkuinen tai viiruinen karmiininpunainen väri. Malto on valkoista, mehukasta, miedosti makeanhappoista, erittäin hyvänmakuinen. Hedelmät ovat erinomaisia pöytähedelmiä.

MITSHURININ TALVIARKAD
Talvilajike I-III
Lajike on nimetty kuuluisan venäläisen omenanjalostajan I.V. Mitshurinin (1855-1935) mukaan. Lajiketta pidetään hyvin talvenkestävänä, mutta pohjoisempana hedelmien kypsyminen saattaa jäädä kesken. Hedelmät ovat kooltaan suuria, tasaisen lieriömäisiä, muistuttavat Åkerön vaaleahedelmäistä kantaa, väri on hento kellanpunainen. Maukas tuorehedelmä, joka säilyy pitkään. Puu on satoisa.

MOSKOVALAINEN PÄÄRYNÄOMENA
Syyslajike I-III
Alun perin lajikkeen otti tuotantoon eräs Moskovan liepeillä sijainnut taimisto, joka nimesi sen.
Lajike kulkeutui Pietariin Regel & Kesselringin taimistoon. Sieltä vapaaherra, myöhemmin maataloushallituksen ylijohtaja, R. Gripenberg toi Mustialaan yhden taimen v. 1881, josta kaikki Suomessa kasvavat yksilöt on tiettävästi lisätty. Hedelmä on keskikokoinen, hiukan lieriömäinen, keltainen, hiukan punaviiruinen. Maku on heikosti happoinen, ryytimäinen. Kestävä ja terve lajike. Sopii myös savimaille. Sopii luomuviljelyyn.

MUSTIALAN ISO VENÄLÄINEN
Syyslajike I-V
Lajike on lähtöisin Mustion tehtaan taimiaineistosta vuodelta 1880 ja on ilmeisesti venäläistä alkuperää. Hedelmä on suurikokoinen, korkearakenteinen ja harjuinen, väriltään valkoisen vihreä. Runsashappoinen talousomena. Puu on satoisa, erittäin talvenkestävä ja terve. Prof. Meurman mainitsee kirjassaan, että lajike on tuottanut hedelmiä aina Rovaniemellä saakka.

MUSTIALAN VALKEA KESÄOMENA
Myöhäinen kesälajike I-IV
Lajike on tuotu Suomeen Pietarista Regel & Kesselringin taimistosta v. 1865 Mustialan hedelmätarhaan, minkä lisäysjälkeläisiä kaikki Suomessa kasvavat ovat. Tiettävästi samaa lajiketta on ollut jo aiemmin kuuluisan professori Sahlbergin Huvituksen hedelmätarhassa, jonne istutettiin toista tuhatta tainta ennen vuotta 1850, pääosin Ruotsista, Saksasta ja Englannista, joten lajikkeen alkuperä saattaa sittenkin olla muualla kuin Venäjällä. Venäjältä ei ole myöskään löydetty alkuperäistä nimeä ja historiaa tälle lajikkeelle. Lajiketta on epäilty puolalaiseksi Valkoiseksi Porsliiniomenaksi. Puu kasvattaa tuuhean pyöreän ja leveän latvuksen. Versot ovat rentoja ja sen voisi olettaa sopivan kasvatettavaksi myös säleikössä seinustalla.
Litteänpyöreät, hiukan harjuiset hedelmät ovat pienehköjä, väriltään kuultavan valkeita, joskus päivänpuolella hiukan vaaleaa punerrusta. Malto on melko kovaa, mutta mehukasta ja valkoista. Aromi on hieno, lajikkeelle tyypillinen, hiukan vadelmalle maistuva, heikosti happoinen. Hedelmät ovat ohutkuorisia, alttiita kolhuille ja saavat myös jonkun verran hedelmärupea. Hedelmät ovat erityisen herkullisia kuivattuina.

OLLIN OMENA
Syyslajike I-IV
Lajike on kotimainen, Ollin talossa Hirvensalmella syntynyt lajike, joka muistuttaa Grenman-lajiketta. Lajike on terve. Hedelmä on pieni ja litteänpyöreä, punaviiruinen. Maku on makea ja aromikas sekä lievästi happoinen.

ORANIE
Syyslajike I-II
Lajike oletetaan olevan ruotsalaisen Kaniker-lajikkeen siemenjälkeläinen jo 1700-luvun alkupuolelta. Hedelmät keskikokoisia, litteänpyöreitä, keltaisia, auringon puolelta rusottavia. Malto hienorakeista, mehukasta, usein kuulakasta, aromikasta ja kohtuullisesti happoista. Hienoimpia ja vanhimpia herkkuhedelmiämme. Lajike on talvenkestävä.

OSMOLAN SYYS
Syyslajike I-IV
Lajike on nimetty Osmo Liipolan taimiston mukaan. Lajike antaa satoa myöhään ja puu kasvaa hitaasti. Hedelmä on keskikokoinen, lieriömäinen. Hedelmät ovat väriltään keltaisia, ja niitä peittää usein aurinkoiselta puolelta punaviiruinen ja täplikäs peiteväri. Maku on hapokas ja mausteinen, hyvä käyttöomena.

PEKKALA
Syyslajike I-V
Lajike on löydetty Saarijärveltä Pekkalan talosta. Puu on vanhan muistitiedon mukaan ostettu taimena venäläiseltä kiertokauppiaalta vuonna 1916, joten se on todennäköisesti jokin venäläinen lajike, jonka nimi on unohtunut. Hedelmät ovat keskikokoisia. litteänpyöreitä ja pohjaväriltään kellanvihreitä ja kyljistään kauniin oranssin hohtoisia sekä tuoksultaan makuhermoja aktivoivia. Varisevat herkästi. Maku on mehukkaan ja raikkaan makea, ja sen sanotaan muistuttavan Melba-lajiketta. Hyvä tuorehedelmä.

PIEKSÄMÄKI
Syyslajike I-V
Lajike on peräisin Moisin tilalta Pieksämäeltä siemenkylvöstä. Puu on reheväkasvuinen ja tulee myöhään satoikään. Hedelmät ovat pienehköjä, lieriömäisiä, vaalean keltaisia. Maku imelä.
Puu on ilmastollisesti kestävä ja sitä on sen vuoksi kasvatettu jonkin verran IV ja V vyöhykkeillä.

POHJOLAN RUUSU
Syyslajike I-IV
Lajike on kotoisin Iitistä, Mankalan kosken jokitöyräältä. Hedelmät ovat vaihtelevan kokoisia, litteän pyöreitä, hiukan harjuisia. Väri on helakan punainen, joka saattaa peittää koko omenan. Kuorta peittää sinertävä vahahärme. Malto karkeahkoa ja mureaa. Maku sopivan happoinen, makea ja ryytimäisen mausteinen. Melko altis hedelmäruvelle. Puu on pystykasvuinen ja haarautunut.

PUNAINEN NALIF

Syyslajike I-V

Peräisin todennäköisesti Venäjältä kuten muutkin Nalif-omenat. Hedelmät ovat kauniin punaisia melkein kauttaaltaan.

 

PUNAKANELI
Aikainen syyslajike I-IV
Värikkäin ja suosituin kaneliomenamme. Hedelmät keskikokoisia, litteänpyöreitä. Pohjaväri vihertävä, jota hyvässä valossa peittää kauttaaltaan kirkas punainen väri. Lajikkeesta löytyy runsaasti vaihtelevia värikantoja. Maku voimakkaasti kaneliarominen, hyvin miedosti happoinen. Terve ja kestävä lajike. Sopii luomuviljelyyn.

 

PÄIVÄRANTA/Ant.

TalviomenaI-II

Emopuu kasvaa Karjalohjalla. Syntyhistoria ei täysin selvä. Hedelmät suurikokoisia, pohjaväri vihertävän keltainen, päivänpuolella hiukan oranssin karmiininpunaista peiteväriä. Maku miedosti happoinen, hiukan makea. Aromia vähän, mutta lajikkeelle tyypinen.

RAILAMO
Syyslajike I-IV
Lajike on saanut alkunsa opettaja Jalmari Heikkisen siemenkylvöstä Kempeleen puutarhaoppilaitoksella noin v. 1960. Tällöin innokas hedelmäharrasta ja kenttäsahan omistaja Onni Railamo oli tuonut hänelle jostain Oulun seudulla kasvaneesta puusta omenoita. Niiden siemenet kylvettiin ja yhdestä kasvoi tämä hyviä hedelmiä kantava puu. Hedelmät ovat keskikokoisia tai suuria, muodoltaan toispuoleisia. Pohjaväri on kellertävä ja kylkiin tulee vaalean tai voimakkaan punaista peiteväriä. Omena on tukeva ja kantakuopassa on korkkiutumaa. Maku on raikkaan aromikas ja makeanhappoinen. Sato kypsyy Lounais-Suomessa syyskuun alussa ja säilyy noin kolme viikkoa. Puun kasvutapa on nuokkuva ja haarautunut.

RAUTELL
Syyslajike I-III
Lajike on kuuluisimpia lahtelaisia, jonka Osmolan taimisto on ottanut lisäykseen v. 1908. Rautell oli saanut alkunsa noin v. 1890 lahtelaisen poliisikomisario Rautellin siemenkylvöistä, joista syntyi myös Osmolan Talvi –lajike. Emopuu kasvoi Mustankallion rinteellä ja sai täysosuman v. 1939 talvisodan pommituksissa. Lajike on tunnettu myös nimellä Mustankallion Omena. Hedelmä on keskikokoinen tai suuri, päistään litistynyt, keltainen. Malto valkeaa, tiivistä, mureaa ja hienorakeista, soseutuu helposti. Maku miellyttävän viinihappoinen. Ilmeisen kestävä hedelmärupea vastaan. Sopii luomuviljelyyn. Puu on pystykasvuinenja haarautunut.

RUPERT
Kesälajike I-IV
Lajike on kasvatettu Kanadassa venäläistä alkuperää olevan omenan siemenestä. Hedelmät ovat kookkaita, pyöreähköjä, vihertävän keltaisia, Valkean Kuulan tyyppisiä. Malto valkeaa, mehukasta ja usein kuulakasta. Maku miedon viinihappoinen, makea, mieto aromi. Hedelmät kypsyvät elokuun lopulla ja säilyvät noin kuukauden. Puu on pystykasvuinen ja levenevä.

SAFRAN POHJOLA
Syyslajike I-III
Venäläisen prof. Mitshurinin v. 1909 tekemä risteytys (Keltakaneli x Renet Orleansk). Hedelmät ovat suuria, pitkänpyöreitä, molempiin päihin heikosti suippenevia. Väri tumman punainen kauttaaltaan. Maku makea, lievästi happoinen, miellyttävän arominen. Hyvä pöytähedelmä. Puu hillittykasvuinen, pienehkö ja hyvärakenteinen. Sato alkaa aikaisin ja on runsas.

SARIOLA
Syyslajike I-IV
Lajike on peräisin Eräjärveltä Nisulan talosta 1900-luvun alkupuolella syntyneestä siemenkylvöstä.
Hedelmä on keskikokoa pienempi, pyöreähkö. Pohjaväri kellertävän vaalea, peitevärinä juovaista punaa. malto tiivistä, maku makean viinihappoinen, erittäin hienoarominen ja maukas. Herkkuhedelmä. Puu tulee myöhään satoikään, mutta sopiva perusrunko aikaistaa alkua. Puu pystykasvuinen. Hyvä pakkasen- ja taudinkestävyys. Sopii luomuviljelyyn. Lajike on tulossa uudestaan viljelyyn. Kukinta on aikainen ja vaatii toisia pölyttäjälajikkeita, kuten Dolgo, Sävstaholm, Harlamovski, Huvitus ja Sokerimiron.

SIGNE TILLISH
Talvilajike I
Lajike on tanskalaisen kamariherra Tillischin vuonna 1866 kehittämä ja tyttärensä Signen mukaan nimeämä hieno talviomena. Hedelmät ovat suuria, väri keltainen ja auringon puolella tiilenpunaista hohtoa, korkkihuokoset näkyvät punareunaisina pisteinä, erittäin hieno herkkuhedelmä. Suomessa lajike on talvenarka ja vaatii lämpimän kasvupaikan ja kevyen maan.

SITRUUNAOMENA

Syyslajike I-III

Yltöisten Sitruunaomena. Hedelmät ovat syötäväksi hyvin happoisia, mutta sopivat hyvin talouskäyttöön, mahdollisesti myös hyvä siiderimena. Hedelmät ovat pyöreitä, kanta- ja silmäkuoppa matala. Pohjaväri vaalean kellanvihreä, jota peittää punakellertävä viirutus.

SNYGG
Kesälajike I-III
Lajike on lähtöisin Hyvinkäältä noin v. 1880. Puu on hillitty ja pienikasvuinen. Satoikä alkaa aikaisin. Hedelmä on keskikokoinen tai suuri, pohjaväri kellertävä, peiteväri punaviiruinen. malto karkearakeista, mehukasta, imelänhappoista, raikasta. Hyvä syönti- ja taloushedelmä. Tunnetuin säleikköpuulajikkeemme.

SOKERIMIRON
Kesälajike I-V
Hyvin vanha venäläinen lajike, jota on viljelty Karjalan kannaksella jo 1800-luvun alussa. Hedelmät ovat pyöreähköjä, keskikokoisia. Pohjaväri vihertävä, jota peittää punaviiruinen peiteväri osittain,
kantakuoppa vahvasti korkkiutunut. Maku puhtaan imelä, täysin hapoton, lasten suosima lajike. Myöhäissatoinen. Hyvä pölyttäjä ja erittäin pakkasenkestävä.

SORTAVALAN IMELÄ
Kesälajike I-III
Lajike oli hyvin tunnettu toriomena aikoinaan Sortavalassa, joka oli tunnettu hedelmänviljelypitäjä. Lehtori Arvid Genetzin mukaan sen emopuu kasvoi kaupungintalon puutarhassa Valamonkatu 10:ssä. Tsaarinaikainen pomologi B.W. Heikel otaksuu lajikkeen olevan kotoisin Venäjältä, kuten monet Sortavalassa viljellyt muutkin lajikkeet, Mutta silloin luulisi Sortavalassa olleen niitä enemmän kuin yksi, ja myös Genetzin olleen siitä tietoinen, joten lajike on oletettavasti syntynyt Sortavassa siemenkylvöstä. Genetz ryhtyi lisäämän lajiketta taimistossaan Uukuniemellä ja taimia myytiin laajemmallekin Itä-Suomeen.
Hedelmä on kooltaan suuri, suurimmat jopa 200 g ja muodoltaan korkeahkon pyöreä. Pohjaväri on kauniin keltainen ja peiteväri epätasaisesti pistemäinen ja juovaisen vaaleanpunainen. Maku on mehevä ja makea ilman happoisuutta sekä parhaimmillaan hunajalle vivahtava, mikä on erityisesti lasten mieleen. Hyvä pöytäomena, jos pitää hapottomista omenista.

SUOMEN SUURIN
Syyslajike I-III
Lajikkeen nimi ei ole täysin oikea, koska Suomesta löytyy suurempi hedelmäisiä lajikkeita, mutta
lajikkeen hedelmät ovat toki suuria. Lajike on kotoisin Kangasniemeltä. Hedelmä on kooltaan suuri ja näyttävä. Muodoltaan se on pyöreä ja suippenevasti munamainen, leveyttään selvästi korkeampi. Kuoren pohjaväri on vihertävä ja peitevärinä on hennonpunaisia juovia ja tummia pisteitä. Maku on mietohappoinen ja makeahko. Lajike on hyvä talousomena, mutta kypsänä myös hyvä tuorehedelmä. Terve lajike. Sopii luomuviljelyyn.

SYYSJUOVIKAS
Syyslajike I-III
Lajike on kulkeutunut Suomeen Pietarista Regelin taimistosta, josta Vibyholmin taimisto oli hankkinut lajikkeen v. 1865, jonka jälkeen lajike levisi etupäässä Itä-Suomeen. Alexandra Smirnoffin mukaan vanhin tunnettu puu kasvoi Tsarskoje Selon luona (tsaarien maaseutupalatsi Pietarin lähellä). Eneroth – Smirnoffin pomologia (v. 1896) kutsuu lajiketta nimellä Simnoje polosatoje. Saksassa lajiketta kutsutaan nimellä Herbststreifling ja kerrotaan sen olevan peräisin Itämeren alueelta. Lajike tunnetaan Suomessa myös nimellä Syysviiru. Hedelmä on kookas, pyöreähkö, pohjaväri vihertävä, oranssinen peiteväri auringon puoleisella sivulla pitkinä juovina.
Hyvä talousomena, mutta hyvin värittyneenä myös kelvollinen pöytäomena. Puu on vankkarakenteinen ja terve. Lajike sopii luomuviljelyyn. Syysjuovikkaasta on silmumutaation kautta kehittynyt punaisempi muoto, joka on saanut lajikenimen Luotsi.

SÄRSÖ
Syyslajike I-II
Lajike on levinnyt Ruotsista ensin Turun saaristoon jo 1930-luvulla. Lajike on saanut alkunsa siemenkylvöstä Tukholman läänissä. Isoksi kasvanut emopuu huomattiin v. 1917. Itä-Göötanmaalla tunnetaan lajike Cloetta, joka on Särsön kanssa identtinen.
Hedelmän koko on keskimääräistä suurempi ja muodoltaan tasaisen pyöreä tai hiukan litteän pyöreä. Pohjaväri on vaalean vihreänkeltainen ja peiteväri hennosti ruskeanpunajuovainen. Lajike on erittäin terve ja vastustuskykyinen hedelmäruvelle ja jossain määrin jopa pihlajamarjakoille. Sopii luomuviljelyyn. Sato kypsyy syyskuussa ja säilyy varastossa pari kuukautta. Kaunis pöytähedelmä, miedosti happoinen ja arominen.

SÄVSTÄHOLM
Myöhäinen kesälajike I-III
Lajike on syntynyt siemenkylvöstä Sävstaholmin tilalla Ruotsissa Södermanlandissa 1830-luvulla, mistä sen löysi puutarhuri C.F.Rydström. Emopuu oli olemassa vielä 1940-luvulla. Se oli rauhoitettu v. 1921 luonnonmuistomerkkinä. Sävstaholmia ryhdyttiin lisäämään taimistoissa vuodesta 1851 ja se tuli pian Suomeenkin. Lajiketta lisätään edelleenkin.
Hedelmä on vaihtelevan kokoinen, osa on varsin suuria, osa jää melko pieniksi. Hedelmä on muodoltaan usein toispuolisesti kasvava, pyöreän pitkulainen. Pohjaväri on vaalea ja sitä peittää ruusunpunaiset viirut melkein kauttaaltaan. Maku on miedon viinihappoinen, mehukas, malto muuttuu joskus jauhoiseksi. Herkullinen pöytähedelmä. Saa jonkin verran hedelmärupea ja siinä on myös alttiutta muumiotaudille. Puu on melko pystykasvuinen ja haarautuva.

TALLINNAN PÄÄRYNÄOMENA
Kesälajike I-III
Lajike on vanhalta nimeltään Räävelin Päärynäomena ja peräisin Virosta jo 1700-luvulta. Oletettavasti siemensyntyinen. Lajiketta on kasvatettu Suomessa jo 1800-luvun lopulta lähtien Etelä-Suomessa. Puu tulee melko myöhään satoikään ja on melko pienisatoinen. Hedelmät ovat enintään keskikokoisia tai pieniä, litteän pyöreitä, hiukan harjuisia, lyhytkantaisia. Hedelmän pohjaväri on vaalean vihreä ja sitä peittää tasainen ruskehtava, lohenpunainen, härmäpeitteinen väri. Hedelmän malto on kiinteää, ylikypsänä jauhoista ja siinä on lajikkeelle tyypillinen, päärynälle vivahtava erikoinen aromi. Herkkulajike. Puu on pystykasvuinen ja jää melko pieneksi.

 

TAMMISAARI/Ant.

Kesä/syyslajike I-III

Lajike on lähtöisin Tammisaaren pappilasta. Sitä lisätty ja kasvatettu jonkin verran lähialueilla. Hedelmän pohjaväri on vihertävän valkea, punertavaa peiteväriä jonkin verran auringon puolella. Hedelmät ovat pienehköjä ja vaatimattoman näköisiä, mehukkaita ja malto hienorakeista. Maku on miedosti viinihappoinen ja miellyttävä. Hyvä talvenkestävyys.

 

VIIKARI/Ant.

Syyslajike I-III

Lajike on syntynyt todennäköisesti siemenkylvöstä 1800-luvun puolivälissä Råholmen saaressa, Helsingin lähistöllä. Puu on voimakaskasvuinen, leveälatvuksinen, terve. Hedelmät ovat suurehkoja, voimakkaasti silmään päin suippenevia ja kantaosastaan litistyneitä. Hedelmien peohjaväri on vihertävä, punertavaa peiteväriä esiintyy vain hiukan. Maku happoinen. Taloushedelmä.

WEALTHY
Talvilajike I-III
Lajike tunnetaan Virossa nimellä Tarton Ruusuomena. Se on syntynyt Minnesotassa 1860-luvulla marjaomenan siemenestä. Hedelmät ovat tasaisen pyöreitä, keskikokoisia. Pohjaväri on vihertävä ja sitä peittää viininpunainen viiruinen peiteväri. Malto on valkeaa, mureaa. Maku lievästi viinihappoinen, kypsänä miellyttävä syödä, mutta ei erityisen arominen. Wealthy on erittäin terve, ruvenkestävä ja antaa suuria satoja säännöllisesti. Säilyy pitkään varastossa ja on myös hyvä mehuomena. Puu on voimakkaasti haarautunut, mutta jää pienikokoiseksi ja rentoversoiseksi.

TSAARIN KILPI
Myöhäinen kesälajike I-V
Lajike on kotoisin Viron Tartosta ja tuotu Suomeen Pietarista Regel & Kesselringin taimistosta vuonna 1885. Suomessa sitä on kutsuttu myös Aino-omenaksi. Pohjoisilla vyöhykkeillä se on ollut suosiossa hyvän talvenkestävyytensä ja viljelyvarmuutensa vuoksi ja sitä on istutettu eniten Pohjois-Savoon. Hedelmä on keskikokoinen, kartiomainen. Pohjaväri on keltainen, jossa auringonpuolella kirkkaita punajuovia. Malto on pehmeää ja mehevää. Maku on vaatimaton. Erinomainen taloushedelmä. Suurisatoinen ja pakkasenkestävä. Jotkut taimitarhat myyvät tätä lajiketta Kuhno-nimellä.

TURSO
Syys/talvilajike I-IV
Lajike löytyi 1980-luvulla Kyyjärveltä. Löydön tehnyt puutarhuri Timo Viertamo sai paikkakuntalaisilta kuulla, että lajiketta oli alun perin levittänyt seudulle 1900-luvun alkupuolella Jyväskylässä hedelmätarhaa pitänyt Vapaakirkon evankelista Waldemar Kastepohja, joka moottoripyörällään liikkui seudulla ja samalla taloissa käydessään oli myynyt omenapuun taimia.
Lajikkeen alkuperä lienee Kangasalla olleen Kerppolan puutarhan vanhaa aineistoa, mutta lähtöisin Turson kylästä. Lajike olisi siis alkuperältään kotimainen ja satunnaisesta siemenkylvöstä syntynyt. Koska lajike on menestynyt vuosikymmenet Suomenselän kylmillä alueilla, on sitä pidettävä erittäin kylmänkestävänä.
Hedelmä on kookas, hiukan epäsäännöllisen pyöreä. Pohjaväri on vihreä, kyljissään oranssia peiteväriä tummanpunaisilla läiskillä ja viiruilla. Maku on melko hapan, mutta täysin kypsänä hedelmään kehittyy miellyttävä mehukas maku. Omenat säilyvät ainakin tammikuulle.
Puu on satoisa, mutta tulee myöhään satoikään. Puu on terve ja vapaa hedelmäruvesta.
Hedelmät ovat ensisijaisesti talousomenia ja sopivat hyvin soseeksi ja hilloksi.

VALKEA KUULAS
Kesälajike I-III
Lajike on tullut meille Baltian maista, missä se nopeasti alkoi levitä 1850-luvulla. Suomessa lajiketta kutsuttiin ensin Valkoiseksi Kirkasomenaksi. Nimisekaannusta Valkoiseen Nalifiin on joissakin maissa tapahtunut, mikä on vaikeuttanut lajikkeen alkuperän selvittämistä.
Lajike sai aikoinaan suurta huomiota Ranskassa ja sai nimekseen Transparente Blanche, joka on sen alkuperäinen nimi ja viittaa ranskalaiseen alkuperään. Saksassa lajiketta kutsutaan Weisser Klarapfel ja USA:ssa Yellow Transparent.
Valkealla Kuulaalla on erikoinen kyky muodostaa joskus siemenettömiä hedelmiä. Sato alkaa varhain ja se ei ole kovin vaativa maalaadun suhteen. Sato on yleensä suuri ja lähes jokavuotinen, mutta puu ei elä kovin vanhaksi.
Hedelmä on keskikokoinen tai suuri, muodoltaan kekomainen ja väriltään vaalean vihertävä tai keltainen, kypsyttyään kuulakas. Maku on hapahkon aromaattinen, pirteän viinihappoinen.
Valkea kuulas on monikäyttöinen, se on edelleen hyvä tuoreomena mutta myös hyvä talousomenana. Ranskassa sitä on viljelty mm. siideriomenana. Hedelmät kypsyvät elokuun lopulla ja säilyvät kylmävarastossa muutaman viikon. Kypsät hedelmät ovat erityisen herkkiä kolhuille.

VALKEA NALIF
Myöhäinen kesälajike I-V
Vanha venäläinen lajike Pietarin seudulta. Harjun maanviljelyskoulussa lajiketta kasvoi jo vuonna 1865, ja Itä-Suomessa se on ollut yleisimpiä lajikkeita 1900-luvun alussa. Lajiketta voidaan suositella aina V-vyöhykkeelle saakka. Puun kasvutapa on tanakka ja pysty. Kukinta on aikaista, mutta siitepöly heikosti itävää. Satoisuus on runsas ja lähes jokavuotinen ja alkaa nuorena, Hedelmä on vaalean vihertävä ja keskikokoinen. Hedelmät ovat ohutkuorisia, arkoja kolhuille. Hedelmien maku on lievästi happoinen, vähäarominen. Talouslajike.

VALKEALAN KESÄ (puuttuu!!)
Kesälajike
Lajike on Valkealan kartanon perinteinen makea kesäomena 1800-luvulta. Hedelmä on litteähkö, väri vihreä, jossa valopuolella karmosjuovia. Maku lähes hapoton, hyvin makea. Historiallinen harvinaisuus. Muistuttaa kuuluisaa Borgovskoje-lajiketta.

VALKEALAN SYYS
Syyslajike I-III
Lajike on saanut alkunsa Valkealan kartanon silloisen omistajan Vendla M. Collianderin tekemästä siemenkylvöstä 1850-luvulla. Siemenet olivat peräisin saksalaisista omenista, ja samoista kylvöksistä syntyi myös Valkealan Kesä –lajike. Aluksi rouva Colliander nimesi lajikkeen Hannan omenaksi talon vanhimman tyttären mukaan, ja myöhemmin pomologi B.W. Heikel antoi teoksessaan ’Hedelmänviljelyksestä Suomessa’ (v. 1907) siitä myönteisen lausunnon nimellä Valkealan Talviomena. Tämän jälkeen lajiketta ryhdyttiin lisäämään erityisesti Keski- ja Itä-Suomessa ja sen nimi muuttui kypsymisen ja säilyvyyden kannalta oikeaksi eli syysomenaksi.
Sato alkaa verraten nuorena ja on verraten runsasta. Hedelmä on suuri, keskimäärin yli 100 g ja muodoltaan lieriömäisen kekomainen. Hedelmän pohjaväri on himmeän vaaleanvihreä ja sitä peittää päivän puolelta ruskeanpunainen, hiukan juovainen peiteväri. Maku on mehukas, miedon viinihappoinen, suussa sulava. Sato kypsyy epätasaisesti syyskuussa ja on poimittava useammassa erässä, koska kypsyvät hedelmät varisevat herkästi. Omenat säilyvät muutaman viikon. Ne ovat kohtalaisia tuorehedelminä ja myös hyviä taloustarkoituksiin. Puu on pystykasvuinen ja haarautunut.

VIURILAN ANANAS
Myöhäinen kesälajike I-II
Lajike on peräisin Viurilan kartanosta Halikosta. Hedelmä on keskikokoinen tai kookas, lievästi litteänpyöreä. Pohjaväri on kellanvihreä. Tasainen peiteväri muodostuu viiruista ja pikkupisteistä.
Kaunis ja erittäin hyvänmakuinen herkkuhedelmä, joka kypsyessään saattaa muuttua täysin kuulakkaaksi. Kookas puu.

YLÄKAUTTU
Talvilajike I-IV
Ruovedeltä kotoisin oleva Antonovkan jälkeläinen. Hedelmä on hyvin suurikokoinen, jopa 300-400 g, vihreä. Maku Antonovkan tyyppinen, mutta kypsyttyään makeampi. Erinomainen talous- ja mehuomena.

ÅKERÖ
Talvilajike I-III
Lajike polveutuu Ruotsista Åkerön tilalta Södermanlannista jo 1700-luvun lopulla istutetusta puusta, joka oli hengissä aina 1990-luvulle saakka. Varmuudella ei tiedetä oliko puu kreivi C.G. Essenin tilalle v. 1759 istuttama Hollannista tuotu lajike, vai oliko se saanut alkunsa siemenkylvöstä. Suomeen lajike levisi nähtävästi 1860-luvulla ja v. 1929 tehdyn kartoituksen mukaan se oli silloin Suomen kolmanneksi yleisin omenalajike. Åkerö on nykyäänkin yleinen Etelä-Suomessa kotipuutarhoissa. Ammattiviljelmillä se on voimakkaasti vähenemässä.
Puu alkaa antaa sato aikaisintaan 5-vuotiaana, joskus vielä myöhemmin. Jonkin verran jaksottaissatoinen.
Hedelmä on keskikokoinen tai suuri. Muodoltaan hedelmä on lieriömäinen tai pyöreän pitkulainen, Pohjaväri on vaaleankeltainen, jota peittää tiilenpunainen peiteväri. Åkeröstä on olemassa värimuunnoksia. Tunnetuin niistä on vaalea Åkerö, jonka pohjaväriä peittää vaalean, kellanpunaiset viirut. Malto on tiivistä, maku herkullinen ja siinä lajikkeelle tyypillinen aromi, vähähappoinen. Puu on erittäin pystukasvuinen ja vaatii omanlaisensa leikkaustavan.

ÅKERÖ HASSEL
Talvilajike
Lajike on perinteisen Åkerö-lajikkeen värimuunnos. Väri on voimakkaan punainen. Mausta puuttuu
alkuperäisen Åkerön aromi. Åkerö Hassel on aikaissatoisampi ja terveempi kuin tavallinen Åkerö. Suositellaan erityisesti vartettavaksi kääpiöivälle perusrungolle.

DIAMOND
Syyslajike I-III
Lajike on suomalainen risteymä (Moskovan Päärynäomena x Linda) Tammelasta. Hedelmä on kookas, pitkänomainen, karmiininpunaviiruinen. Maku täyteläinen, raikkaan happoinen, makea ja runsasarominen. Malto punahäiveistä, karkeaa ja mehukasta. Ilmeisen terve lajike. Puu on hyvärakenteinen, latvus levenevä.

KANGASALAN TALVI
Talvilajike I-IV
Paikallislajike Tampereen seudulta. Omena keskikokoinen, pohjaväri vaalean vihreä, peiteväri punapilkkuinen ja viiruinen, osa hedelmistä täysin punaisia. Hyvä ruvenkestävyys. Puu haarautunut ja levenevvä.

KENTTÄMIES
Syyslajike I-III
Rantakylän kartanosta peräisin oleva historiallinen lajike. Omena on painava, litteän munamuotoinen, malto tiivistä ja mehukasta, kellertävää. Maku makea, lievästi happoinen, aromikas, aromissa tuntuu melonimausteisuus. Kuori paksu ja vahva. Ilmeisen vastustuskykyinen hedelmäruvelle ja muumiotaudille. Sato ei ala kovin aikaisin. Suositellaan vartettavaksi kääpiöivälle perusrungolle. Puu on pystykasvuinen.

CELLINI/MTT5
Vanha englantilainen lajike, joka tuli Suomeen 1800-luvun loppupuolella. Puu on pienikasvuinen, aikaissatoinen ja sadot ovat runsaat joka vuosi. Hedelmät ovat keskikokoisia, pohjaväri vihreä tai kellanvihreä. Peiteväri ruskean punainen, maku heikosti happoinen, vähäarominen.

RUOTSISTA PERÄISIN OLEVIA PERINNELAJIKKEITA

PER BRAHES DRÄNG APPLE/MTT5
Vanha ruotslainen perinnelajike.

GUL GRAVENSTEIN/MTT5

Myöhäinen syyyslajike I-II
Vanha saksalainen lajike, jota viljellään edelleen Ruotsissa ja Tanskassa. Hedelmät suuria, kulmikkaita, mehukkaita ja hyvänmakuisia.

GRÅ GYLLING/MTT5

Talvilajike I-II
Vanha ruotsalainen talvilajike. Hedelmät kypsyvät myöhään. Hedelmien pohjaväri vihertävä, peiteväri laikuttaista, punaruskeaa. Maku hapahko, melkein mausteeton. Hedelmät alttiita hedelmäruvelle.

HAMPUS

Myöhäinen kesälajike I-III

Alkunperin tiettävästi tullut jo 1700-luvulla Hollannista Ruotsiin, missä sitä on viljelty hyvin laajasti sen hyvän talvenkestävyyden ja satoisuuden vuoksi. Hedelmät litteän pyöreitä, pohjaväri vihertävä ja peiteväri punertavan ruskeaa.

 

VIROLAISIA LAJIKKEITA
Perusrunko MTT5

KARSKI RENETT
Talvilajike
Lajikkeen alkuperä ei ole täysin tiedossa, mutta sitä on alettu lisätä ennen toista maailmansotaa
Viljandin maakunnassa. Hedelmä on litteänpyöreä, keskikoinen. Pohjaväri on vihreä, jota peittää niukasti punertava peiteväri. Kantakuopassa on runsaasti korkkiumaa. Malto on kiinteää, hapokasta ja maistuvaa. Hedelmät säilyvät maaliskuulle saakka.

MARTSIPAN
Kesälajike
Lajike on tullut Viroon Länsi-Euroopasta. Hedelmät ovat litteänpyöreit., keskikokoisia tai suuria.
Pohjaväri vaalea, jota peittää vaalean punainen, osittain viiruinen peiteväri valon puolelta.
Malto on mureaa, hyvin hapotonta, makeaa. Hedelmät kypsyvät elokuussa ja säilyvät vain lyhyen aikaa.

PAIDE TALIOUN
Talvilajike
Lajike on todennäköisesti vanha virolainen maatiaislajike, jonka alkuperä ei ole aivan selvä.
Suositellaan kasvatettavaksi kotipuutarhassa. Hedelmien koko pienehkö tai enintään keskikokoinen. Hedelmät pyöreähköjä, hiukan harjuisia. Pohjaväri vihreänkellertävä, peiteväri punaviiruinen. Hedelmät kypsyvät myöhään ja säilyvät seuraavaan kesään saakka.

POLTSAMAA TALIOUN (puuttuu!!)
Talvilajike
Virolainen maatiaislajike, jonka alkuperä on tuntematon. Lajiketta alettiin lisätä Poltsamaan taimistossa 1930-luvulla. Hedelmät ovat pyöreähköjä. Hedelmien pohjaväri on vihreäkeltainen, peiteväri auringon puolta punalaikkuinen. Malto on tiivistä, hapokasta ja maitsevaa. Hedelmät säilyvät seuraavaan kevääseen saakka.

SIDRUKOLLANE TALIOUN (puuttuu!!)
Talvilajike
Lajikkeen on risteyttänyt prof. A. Siimon Pollissa vuonna 1946 (Antonovka x Åkerö). Hedelmät ovat suurehkot, muodoltaan soikeita. Pohjaväri on kellertävä, punertavaa peiteväriä on hiukan kantakuopan lähellä. Hedelmät ovat hyvänmakuisia, hapokkaita. Lajike on erittäin talvenkestävä.

SÜGISSDESSERT
Syyslajike
Lajikkeen on risteyttänyt prof. A. Siimon (Antonovka x Wealthy) v. 1946. Hedelmät ovat pitkänpyöreitä, keskikokoisia tai suuria, jopa 160 g. Pohjaväri helakankeltainen, peiteväri ruskeanpunainen, osittain viiruinen. Malto mehukasta, kellanvalkeaa. Maku raikkaan happoinen, makea, aromaattinen. Hieno pöytäomena, joka kypsyy syyskuussa ja säilyy marraskuulle.

SUISLEPP
Myöhäinen kesälajike
Lajike on saanut nimensä saman nimisestä kartanosta Viron Viljanidissa, mistä se on peräisin. Lajiketta on viljelty jo 1800-luvulla monissa maissa, Saksassa nimellä Weissensteiner Rothstrahliger ja USA:ssa nimellä Schwitzer. Suomeen Suislepp tuli jo 1800-luvulla mm. Anjalaan paroni Wreden tilalle, ja myöhemmin Kuopion seudulle. Ennen sotia tätä lajiketta tuotiin Virosta suuria määriä kauppoihimme, joten on luultavaa, että monet maatiaispuut ovat sen siemenjälkeläisiä. Maaseudulla oli tapana kylvää hyvien omenien siemenet maahan. Suislepp tunnettiin Suomessa aikaisemmin myös nimellä Huovilan Omena.
Puu tulee satoikään 4-5 vuotiaana ja antaa satoa runsaasti vuorovuosin. Lajike on terve ja vaatimaton.
Hedelmät ovat pyöreäköjä, keskikokoisia. Pohjaväri on hyvin vaalea ja sitä peittää laikukas ja viiruinen ruusunpunainen peiteväri. Maku on hapahko, mehukas ja lievästi vadelmanmakuinen.
Puu vaatii ravinteikkaan maan. Hedelmät kypsyvät syyskuussa ja säilyvät muutaman viikon varastossa. Hedelmät ovat kohtalaisia tuorehedelmiä ja sopivat myös talouskäyttöön.

SUURJANE SUVIOUN
Myöhäinen kesälajike
Hedelmät ovat suuria 100-120 g. Hedelmien väri on hohtavan punaläiskäinen, maku makea, lievästi happoinen ja miedosti arominen. Suhteellisen kestävä hedelmärupea ja muumiotautia vastaan.

TELLISAARE

Talvilajike
Lajikkeen on jalostanut J. Tellisaar Viljanin maakunnassa 1920-30 luvuilla. Hedelmät ovat pienehköjä, litteän pyöreitä, väriltään kellanvihreitä. Punertavaa peiteväriä on vähän auringon puolella. Malto on hienorakeista, vähähappoista ja maukasta.
Puu on erittäin talvenkestävä ja hedelmät ruvenkestäviä. Sato alkaa varhain ja on runsas. Hedelmät säilyvät aina seuraavaan kevääseen saakka.

TIINA
Myöhäinen syyslajike
Lajikkeen on jalostanut A. Siimon Pollissa vuonna 1947. Risteytys (Sügisjoonik x Liivi Kuldrenett). Hedelmä on pitkänpyöreä, hiukan kartiomainen. Pohjaväri on vihertävän keltainen ja peiteväri auringonpuolella vadelmanpunainen. Malto on kiinteää, punertavaa, maistuvaa. Tiina on pöytäomena, ei talousomena.

LIIVIN SIPULIOMENA
Talvilajike
Lajikkeen alkuperä on tuntematon, mutta ensimmäisen kerran lajikkeen mainitsee tri E. Regel vuonna 1868. Hedelmä on pieni, 70 g, pyöreähkö, sipulimainen. Malto on tiheää, valkeaa, maku maistuva, omaperäinen. Sato kypsyy marraskuussa ja säilyy seuraavaan kevääseen. Puu on kylmänkestävä ja terve.

KIKITRIINU
Myöhäinen syyslajike
Lajikkeen on risteyttänyt Kalju Kask Pollissa vuonna 1978 (Tiina x Tallinnan Päärynäomena).
Hedelmä on keskikokoinen, pyöreän kartiomainen, lyhytkantainen. Pohjaväri vihertävän keltainen, jota peittää punertava peiteväri. Malto tiivistä, mehukasta, maukasta. Herkkuomena. Puu on satoisa ja terve.

UUDEMPIA VILJELYLAJIKKEITA
Perusrunkona antonovka/B9 (välirunkovarrennos). Viljellään ammattipuutarhoissa ja myös kotipuutarhoissa.

AROMA
Talvilajike I-III
Lajike on peräisin Ruotsista. Risteytyksen (Ingrid Maria x Filippa) teki Emil Johansson Alnarpissa vuonna 1947. Viljelylajikkeeksi se nimettiin vuonna 1973. Hedelmä on suuri, pyöreä, päistään litistynyt. Pohjaväri on kellertävä ja sitä peittää vaalean punaruskea peiteväri lähes kokonaan. Hedelmän malto on hienorakeista, kellertävää, mehukasta, aromikasta.
Aroma on lähes hedelmäruvenkestävä, mutta altis varastolaikulle. Sato kypsyy syyskuun lopulla ja säilyy jouluun saakka. Herkkulajike.

AMOROSA
Talvilajike I-III
Lajike on Aroma-lajikkeen punakuorinen muunnos. Kaunis ja herkullinen.

GENEVA EARLY
Kesälajike I-II
Lajike on amerikkalainen risteytys (Quinte x Julyred). Hedelmä on keskikokoinen, pitkulainen. Sato hyvin aikainen. Maku lievästi happoinen, hienomakuinen. Väri kokonaan punainen. Puun kasvutapa leveä ja haaroittuva.

HETA
Syyslajike I-III
Lajike pohjautuu risteytysaineistoon (Lobo x Huvitus), joka tehtiin Suomessa Piikkiössä 1960-luvun alussa. Hedelmä on kookas, kartiomaisen pyöreä, väriltään lähes kokonaan tumman ruskehtavan punainen. Malto on valkoista tai hiukan punertavaa, hyvin mehukasta ja kiinteää. maku miedon happoista, miellyttävää, sopii pöytähedelmäksi. Lajike kypsyy syyskuussa ja säilyy n. 3 viikkoa. Puu on kookas ja hyvärakenteinen. Hedelmäruvenkestävyys kohtalainen, jonkin verran altis muumiotaudille.

JASPI
Aikainen syyslajike I-III
Lajike on risteytetty MTT/Piikkiössä (Lobo x Huvitus) ja laskettu markkinoille 1981. Hedelmä on keskikokoinen, lievästi litteänpyöreä, pohjaväri vihreä, jota peittää valon puolelta kokonaan tumman ruskeanpunainen peiteväri. Kantakuopassa usein korkkiutumaa. Malto hienorakeista ja pehmeää. Maku on miedosti happoinen, makea ja aromikas. Runsassatoinen. Hedelmät ovat herkkiä varisemaan ja ne ovat alttiita muumiotaudille ja hedelmäruvelle.

JOYCE
Talvilajike I-II
Lajike on kanadalaisen McIntosh-lajikkeen jälkeläinen 1900-luvun alusta. Hedelmät keskikokoisia tai suuria, pyöreitä, ruskean punaviiruisia. Maku makeanhappoinen ja mausteinen, herkullisia pöytähedelmiä loka-marraskuussa.

JULYRED
Kesälajike I-II
Lajike uusi amerikkalainen jaloste. Hedelmä on erittäin aikainen, täysin punainen, herkullinen syöntiomena.

JUNOST
Kesälajike I-V
(Oktjabrenok) Venäläinen risteysjaloste (Keltakaneli x Valkea Kuulas) Moskovan hedelmäkoeasemalta v. 1938. Hedelmä on keskikokoa pienempi, keltainen, pinnaltaan vahainen. Malto pehmeää, mehevää, heikosti mausteista, makeaa. Kylmänkestävä lajike. Hyvä hedelmäruvenkestävyys. Sopii luomuviljelyyn.

JUUSO
Talvilajike I-III
Suomessa MTT/Piikkiössä risteytetty lajike (Antonovka x Lobo) vuodelta 1966. Laskettu kauppaan ja lisättäväksi 1998. Hedelmä on keskikokoinen, hieman harjuinen, pohjaväriltään keltainen, jota peittää tumman punainen peiteväri lähes kokonaan. Malto valkoista, karkeahkoa ja mehukasta. Maku sopivan happoista, aromaattista, muistuttaen päärynän aromia. Puu hyvärakenteinen. Hedelmät kypsyvät lokakuussa ja säilyvät n. 3 kuukautta. Kohtalaisen vastustuskykyinen hedelmärupea ja muumiotautia vastaan. Puu on vankkarakenteinen.

JÄTTIMELBA
Syyslajike I-III
Suomalainen jaloste MTT/Piikkiöstä (Melba x Huvitus). Hedelmä on kookas, lähes kokonaan hehkuvan punainen. Malto valkeaa ja mehukasta. Maku raikas ja hienoarominen. Satoisuus hyvä ja tasainen. Suositellaan Melban tilalle.

KONSTA
Talvilajike I-III
Suomalainen jaloste MTT/Piikkiöstä (Lobo x Antonovka) vuodelta 1966. lajike laskettiin kauppaan 1998. Hedelmä kookas, pohjaväri vihreä, jota peittää lähes kauttaaltaan ruskehtava puna. Malto valkoista, kiinteää. maku miellyttävän happoinen, täysin kypsänä lievästi arominen. Hedelmät kypsyvät lokakuun alussa ja säilyvät pari kuukautta. Kohtalaisen kestävä hedelmärupea ja muumiotautia vastaan. Suositellaan Atlas-lajikkeen tilalle.

LINDA
Talvilajike I-II
Kanadalainen lajike 1900-luvun alkupuolelta. Hedelmä on kookas, litteähkön pyöreä, kauniin kirkkaan punainen valon puolelta. maku sopivan happoinen ja makea sekä hienoarominen. Hedelmät kypsyvät vasta loka-marraskuussa ja säilyvät pitkään. Jossain määrin talvenarka.
Saa jonkin verran hedelmärupea.

LOBO
Talvilajike I-II
Lajike on kanadalaisen McIntosh-lajikkeen jälkeläinen. Suosituin ja edelleenkin yleisin kauppaomenalajikkeemme. Hedelmä on hyvin värittyneenä täysin tummanpunainen. Malto vaaleaa, hienorakeista ja mehukasta. Maku lievästi happoinen, erittäin hienoarominen. Hedelmät kypsyvät syys-lokakuussa ja säilyvät jouluun saakka. Lajike on altis hedelmäruvelle.

MAKE
Aikainen syyslajike I-II
Suomalainen jaloste (Melba x Keltainen Syyskalvilli) MTT/Piikkiöstä vuodelta 1981. Hedelmät suuria, pyöreähköjä, vähän kulmikkaita. Maku makea, happoa hyvin vähän. aromikas. Pohjaväri kellertävän vaalea, peiteväri vaaleanpunaviiruinen. Alttiutta hedelmäruvelle ja muumiotaudille.

MELBA, PUNAINEN
Syyslajike I-II
Lajike on kanadalaisen McIntosh-lajikkeen jälkeläinen. Hedelmä on keskikokoinen, pyöreähkö. Pohjaväri vaalea, peiteväri tumma punainen, joka saattaa peittää tasaisena koko hedelmän.
Hedelmät ovat erittäin arkoja hedelmäruvelle, mikä vaikeuttaa lajikkeen viljelyä kotipuutarhoissa.

MELBA, VAALEA
Syyslajike I-II
Melba-omenoiden kantamuoto, josta värimuunnokset ovat syntyneet. Maku erittäin hyvä, melbamainen.

NORLAND
Kesälajike I-V
Lajike on syntynyt risteytyksestä (Resque x Melba),. Hedelmä on pitkänomainen, täysin tummanpunainen kesäomena. Maku hapahko, mutta aromikas. Lajike on menestynyt Pohjois-Suomessa, Sallassa.

PEKKA
Syyslajike I-III
Suomalainen jaloste MTT/Piikkiöstä (Lobo x Huvitus). Laskettu kauppaan ja lisättäväksi v. 1999.
Hedelmä on enintään keskikokoinen, hiukan litteän pyöreä, paksukuorinen. Omenan väri on poikkeuksellisen tumman purppuranpunainen, mustaan vivahtava. Myös mallossa on runsaasti purppuraväriä. Makea ja kaunis erikoisuus. Puu jää pienikokoiseksi.

PETTERI
Syyslajike I-III
Suomalainen jaloste MTT/Piikkiöstä (Lobo x Huvitus) 1990-luvulta. Hedelmä on keskikokoinen, pyöreähkö. Väri voimakkaan tummanpunainen, joka peittää hedelmän lähes kokonaan. Myös mallossa on punaisuutta. Makeahko ja miedosti arominen herkkulajike. Satoisuus aikainen ja hyvä. Sopii Melban tilalle.

PIRJA
Aikainen kesälajike I-V
Suomalainen risteysjaloste (Huvityus x Melba) MTT/Piikiöstä vuodelta 1966, joka laskettiin kauppaan vuonna 1981. Hedelmä on pienehkö, litteähkön pyöreä. Pohjaväri vaalea, jota peittää punaviiruinen peiteväri. Malto pehmeää ja mehukasta. Maku on hienoarominen ja heikosti happoinen, hyvin miellyttävä. Hedelmät kypsyvät hyvin aikaisin, joskus jopa heinäkuun lopulla. Puu on hillittykasvuinen ja kylmänkestävä. Sopii säleikköpuuksi. Jonkin verran alttiutta hedelmäruvelle.

QUINTE
Kesälajike I
Lajike on kanadalainen ja syntynyt risteytyksestä Crimson Beauty x Red Melba Ottawassa.
Hedelmä on lieriömäisen pyöreä, keskikokoinen, joskus suuri. Pohjaväri on vihertävän vaalea ja peiteväri tummanpunainen, joka saattaa peittää tasaisena koko hedelmän. Malto on valkoista, mehukasta, hiukan happoista ja siinä on lajikkeelle tyypillinen aromi. Näyttävä ja herkullinen tuorehedelmä. Hedelmät kypsyvät elo-syyskuussa ja säilyvät muutaman viikon. Lajike menestyy vain Etelä-Suomessa lämpimällä kasvupaikalla. Alttiutta hedelmäruvelle.

RAIKE
Syyslajike I
Kanadalainen risteytys (Harlamovski x Lobo). Hedelmät ovat kartiomaisen pyöreitä. Pohjaväri peittyy yleensä viiruiseen tummaan punaan. Kuori paksuhkoa. Malto valkeaa ja rapeaa. Maku hapahko, ja siinä on verraten vähän aromia. Lajike on satoisa, mutta jossain määrin talvenarka ja altis hedelmäruvelle.

RANGER
Kesälajike I
Lajike on peräisin Kanadasta (Grimson Beauty x Melba). lajike on runsas- ja aikaissatoinen. Hedelmä on keskikokoinen tai kookas, pohjaväri vihertävä, jota peittää punertava peiteväri valon puolella. Malto on hienojakoista, mehevää, maku lievästi happoinen, hienomausteinen. herkullinen syöntiomena. Lajike erittäin arka muumiotaudille ja hedelmäruvelle.

SAMO
Aikainen syyslajike
Lajike on risteytetty MTT/Piikkiössä (Melba x Huvitus) ja laskettu kauppaan 1982. Hedelmä on kartiomaisen pyöreä, kookas. Pohjaväri on vaalean vihertävä ja sitä peittää hento kellertävän ruskehtava peiteväri valon puolella. Useimmiten hedelmä jää vihertäväksi, joka kypsyessään vaalenee. Maku on raikkaan vähähappoinen, aromia suhteellisen vähän, miellyttävä syödä. Lajike antaa satoa runsaasti joka vuosi. Hedelmät ovat ohutkuorisia ja niillä on alttiutta muumiotaudille ja hedelmäruvelle.

SANDRA
Syyslajike I-III
Lajike on risteytetty MTT/Piikkiössä (Lobo x Huvitus) 1060-luvulla ja laskettu kauppaan 1996.
Hedelmä on keskikokoinen tai suuri, lähes kokonaan hiukan viiruisen punan peittämä. Malto vihertävän valkoista, karkeahkoa ja mehukasta. maku on hyvin miellyttävä, sokerin ja happoisuuden suhde erittäin hyvä. Hyvä syöntiomena. Kypsyy syyskuun puolivälissä ja säilyy noin 3 viikkoa.

SLAVA (St. Petersburg?)
Talvilajike I-IV
Venäläinen lajike, jota kasvatetaan mm. Ruotsissa Norrlannissa. Hedelmä pyöreä tai hiukan lieriönpyöreä, jossa pyöreäkulmaisia harjuja. Väri kellanvihreä, valon puolella hiukan punertavia pilkkuja. Kypsyessään hedelmän kuori muuttuu selvästi rasvaiseksi. Malto valkoista, kiinteää, hapokasta ja vähäaromista. Hedelmät kypsyvät marraskuussa ja säilyvät pitkään. Puu on kylmänkestävä, satoisa ja kasvuvoimakkuudeltaan keskinkertainen.

SUMMERRED
Syyslajike I
Kanadasta peräisin oleva lajike vuodelta 1964. Lajike on syntynyt Summerland-lajikkeen (McIntosh x Golden Delicious) vapaapölytteisestä siemenestä. Meillä Summerred-lajikkeen hedelmät kypsyvät vasta syksyllä. Hedelmät ovat lieriömäisiä, keskikokoisia tai suuria, ja kypsinä niitä peittää kokonaan tumma karmiininpunainen peiteväri, jossa on pilkkuja. Myös hedelmät johtojänteet saattavat hiukan punertua. Hedelmän malto on vaaleaa, mehukasta, hienosti happoista, erittäin aromikasta. Erinomainen pöytähedelmä, joka säilyy varastossa muutaman viikon. Hedelmät ovat  alttiita hedelmäruvelle.

TALVIKANELI
Aikainen talvilajike I-III
Lajike on jalostettu MTT/Piikkiössä (Lobo x Punakaneli). Hedelmät ovat suuria, ja niissä on selvä kaneliaromi. Hedelmät kypsyvät syyskuussa ja säilyvät jouluun saakka. Puu on hyvärakenteinen.

TALVIKKI
Talvilajike I-III
Lajike on jalostettu MTT/Piikkiössä (Lobo x Yläkauttu). Hedelmä on isokokoinen, kellanvihreä, punaista peiteväriä valon puolella. Hedelmät kypsyvät myöhään syksyllä ja säilyvät pitkään maaliskuulle saakka. Hedelmien maku on miedosti hapan, mausteinen. Hedelmät sopivat sekä tuore- että talouskäyttöön. Puu haarautuva ja levennevä.

TOBIAS
Aikainen talvilajike I-III
Lajike on jalostettu MTT/Piikkiössä (Lobo x Huvitus). Hedelmät ovat suuria, kartiomaisia. Väri punainen tai voimakkaan punaviiruinen, myös malto on punertavaa. Maku on erittäin hieno, makea ja aromikas.

VUOKKO
Kesälajike I-III
Lajike on jalostettu MTT/Piikkiössä (Melba x Huvitus) ja laskettu kauppaan ja lisäykseen 1999. Hedelmä on keskikokoinen tai suuri, usein hedelmän koko vaihtelee. Hedelmän väri on vaaleankeltainen, valon puolella heikkoa rusehtavaa punerrusta. Malto on mureaa ja mehukasta. maku lievästi happoinen, hyvin sokerinen, miellyttävä. Hyvä syötävä kesäomena. Lajike on melko altis hedelmäruvelle.

VALTTI/MTT5
Piikkiön uutuuslajike.

TOHOKU/A2

Syys/talvilajike
Japanista peräisin oleva lajike. Terve, maukas hedelmä. Väri ruskean tummanpunainen.

HERTTA/MTT3
Piikkiön uutuuslajike.

KYMPPI
Piikkiön uutuuslajike

 

HEDELMÄRUPEA KESTÄVIÄ LAJIKKEITA

Hedelmäruvenkestäviä lajikkeita on saatu risteyttämällä jokin lajike toisen Malus-lajin kanssa joka kantaa ruvenkestävyyttä mukanaan tuovaa geeniä. Tällaisia lajeja ovat mm. Malus floribunda ja Malus atrosanguinea.
Malus floribundalta peräisin oleva ruvenkestävyys merkitään alaindeksillä Vf ja Malus atrosanguinealta periytyvä geeni Vm.

Perurunkona on M26

DISCOVERY
Myöhäinen syyslajike I
Lajike on peräisin Englannista vuodelta 1962. Hedelmä on enintään keskikokoinen, litteän pyöreä,
lyhytkantainen. Hedelmän malto on kiinteää, mehukasta ja maku makeaa ja aromikasta. Todellinen herkkuomena. Hedelmän pohjaväri on vaaleankellertävä ja sitä peittää lähes kauttaaltaan oranssinpunainen peiteväri, jossa on pilkkuja. Lajike on verraten talvenarka, joten sitä viljellään etupäässä Ahvenanmaalla ja etelärannikolla.

KRISTA
Syyslajike I
Lajikkeen on jalostanut Kalju Kask Virossa Pollissa. Hedelmä on kookas, 150 g. Hedelmä on pyöreähkö tai lieriömäisen pyöreä, päistään litistynyt. Malto on tiivistä, vaaleaa, mehukasta ja maukasta. Hedelmän pohjaväri on vaalean kellertävä ja sitä peittää kokonaan tai osittain punainen peiteväri. Hedelmät säilyvät pitkään joulukuulle saakka.

DACE
Syys/talvilajike I
Lajike on jalostettu Latviassa. Hedelmät ovat suurikokoisia. Hedelmien väri on punakeltainen. Maku on aromikas ja hyvä. Puu tulee aikaisin satoikään ja on runsassatoinen. Hedelmät ovat ruvenkestäviä mutta alttiita omenakääriäisen toukille.

RAIKA

Syyslajike I

Ruvenkestävä, lievästi happoinen syyslaike.

RUBINOLA

Rubinola I

Ruvenkestävä, maukas, lievästi happoinen.

COLLINA

Aikainen syyslajike I

Ruvenkestävä. Maukas ja satoisa.

Ruvenkestäviä lajikkeita Venäjältä:

AFRODITA
Syys/talvilajike I-III
Lajike on jalostettu Venäjällä Orjolissa. Hedelmä on kookas, 150 g. Hedelmän väri on tumman punainen, malto tiivistä, maku aromikas ja hyvä.

BOLOTOVSKOJE
Talvilajike I-III
Lajike on jalostettu Orjolissa Venäjällä. Hedelmät ovat suuria, 150-200 g. Hedelmien väri on keltapunainen, maku hyvä. Syöntihedelmä, jonka käyttöaika on loka-helmikuu. Puu voimakaskasvuinen.

JUBILEJ MOSKVY
Myöhäinen talvilajike I-III
Lajike on jalostettu Venäjän Orjolissa. Hedelmä on isohko, 130 g, väriltään punainen.
Maku ja nautintakypsyys kehittyvät varastoinnin aikana, parhaimmillaan vasta tammikuussa.
Runsassatoinen.

JUBILAR
Aikainen syyslajike I-III
Lajike on jalostettu Venäjällä Orjolissa. Hedelmä on isohko, 130 g. Hedelmän väri on keltapunainen, maku herkullinen. Hedelmät ovat nautintakelpoisia syys-lokakuussa. Puu on suurisatoinen ja sato alkaa aikaisin.

ORLOVSKOJE POLESJE
Talvilajike I-II
Lajike on jalostettu Venäjällä Orjolissa. Hedelmät ovat suuria, 170 g. väriltään punaisia, hyvänmakuisia. Satoisuus erittäin hyvä. Hedelmät nautintakypsiä lokakuulta tammikuulle.
Puun kasvuvoimakkuus keskinkertainen.

SOLNYMSHKO
Syyslajike I-II
Lajike on jalostettu Venäjällä Orjolissa. Hedelmä on kookas, 130 g. Väri punainen. Maku hyvä ja malto mehukasta. Hedelmät ovat nautintakypsiä lokakuulta marraskuulle.

STROJEVSKOIJE
Talvilajike I-II
Lajike on jalostettu Venäjällä Orjolissa. Hedelmät ovat keskikokoisia, 120 g, väriltään punaisia.
Maku on hyvä. lajike on hyvin runsassatoinen. Hedelmät ovat nautintakypsiä lokakuulta helmikuulle.

USLADA

Syyslajike I-II

Ruvenkestävä. Hedelmät melko suuria, pohjaväri vaalean vihreä, jota peittää suurelta osalta punertava peiteväri. Satoisa ja hyvänmakuinen.

VENJAMINOVSKOJE
Talvilajike I-II
Lajike on jalostettu Venäjällä Orjolissa. Hedelmät ovat kookkaita, 100-200 g. Hedelmät ovat valon puolelta punaisia. Maku on erinomainen, makeahko ja voimakasarominen. Hedelmät ovat nautintakypsiä lokakuulta helmikuulle. Lajike on satoisa.

Uusia ruvenkestäviä lajikkeita Venäjältä ja muualta:

KYMPPITONNI

Syyslajike, satoisa, kauniit punaposkiset, suurikokoiset hedelmät. Maku hyvä.

SAWA

ZARJANKA

MARAT BASURIN

Syyslajike Moskovan VSTISP-instituutista vuodelta 1982. Satoisa, talvenkestävä, erikoisen makuinen.

ALDAS

AAPE

Talvilajke, peräisin Valko-Venäjältä risteytyksestä Lobo x Prima. Talvenkestävä, hedelmät kauniita ja maku hyvä.

START

Talvilajike Venäjän Orjolista 1990-luvulta. Satoisuus hyvä, hedelmissä niukasti peiteväriä, hapokkaita.

PERVINKA

JABLOTSHNUJ SPAS

Myöhäinen kesälajike, jalostettu Venäjän Orjolissa, otettu lajikerekisteriin v. 2009. Suuret ja maukkaat hedelmät. Runsassatoinen.

ROZHZEVSKOJE

Jalostettu Venäjän Orjolissa 1980-luvulla. Talvilajike, satoisuus hyvä. Kauniit laadukkaat hedelmät. Maku hapanimelä.

KURNAKOVSKOJE

Talvilajike, jalostettu Venäjän Orjolissa ja liitetty laajikerekisteriin v. 2002. Hedelmät keskikokoisia, tasakokoisia, pitkän kartiomaisia, hieman särmikkäitä.Satoisa ja hyvärakenteinen puu. Kauniit, maukkaat, hapokkaat hedelmät.

IMANT

Talvilajike, peräisin Valko-Venäjän NAN-instituutista vuodelta 1987. Erittäin satoisa ja talvenkestävä. Hedelmät vaativat paljon lämpöä kehittyäkseen laadukkaiksi.

KANDIL ORLOVSKIJ

Talvilajike, joka on jalostettu Venäjän Orjolissa. Lajikerekisteriin v. 2002. Hyvä talvenkestävyys ja satoisuus. Hedelmät korkealaatuisia. Keskikokoinen, melko reheväkasvuinen puu pyöreänmuotoisella, alaspäin painuvalla latvuksella.

ZDOROVJE

IMRUS

Talvilajike, joka on jalostettu Venäjän Orjolissa, liitetty lajikerekisteriin 1996. Hedelmät keskikokoisia tai suuria, pyöreähköjä, heikosti särmikkäitä. Hyvä talvenkestävyys ja satoisuus. Hyvä varastokestävyys.

VITOZ.

 

MUITA VENÄLÄISIÄ TAI VENÄJÄN KAUTTA TULLEITA OMENALAJIKKEITA

Perusrunko M26

ALESJA
Talvilajike, I-II.
Lajike on peräisin Valko-Venäjältä, vuodelta 1990. Hedelmä on keskikokoinen, 120 g. Hedelmät ovat muodoltaan litteitä, väriltään purppuranpunaisia, kypsinä hyvänmakuisia, hyvin säilyviä, käyttöaika loka-huhtikuu. Kohtalainen talvenkestävyys ja hyvä kestävyys hedelmärupea vastaan. Puut tulevan aikaisin satoikään ja ovat sitten satoisia. Puut ovat hillittykasvuisia.

ANTONOVKA ZOLOTAJA 
Syyslajike, I-IV.
Venäläinen lajike, noin v. 2000. Hedelmät keskikokoisia, 120 g. Hyvänmakuinen syöntihedelmä syyskuusta lokakuulle. Peiteväri puuttuu lähes kokonaan. Hedelmät pyöreän munamuotoisia. Kohtalainen talvenkestävyys.

AVGUSTA

Kesä-syyslajike I-II

Lajike on jalostettu Venäjän Orjolissa, lajikerekisteriin v. 2008. Hyvä ruvenkesto. Hedelmät suurikokoisia, kartiomaisia, harjuisia, toispuolisia. Pohjaväri kellertävää,  punaista peiteväriä runsaasti juovina ja läikkinä.  Maku hapanimelä, maukas. Herkkulajike.

BABUSHKINO

Talvilajike I-IV.
Vanha venäläinen lajike, jonka geneettinen alkuperä  tuntematon, mummon omena.  Hedelmät enintään keskikokoisia, 100 g, litteän pyöreitä. Väri keltavalkoinen, maku maukas. Hedelmät nautintakelpoisia tammi-huhtikuussa. Satoisuus kohtalainen ja hyvä talvenkestävyys. Puu keskikokoinen ja levenevä.

BEFOREST
Talvilajike I-II.
Alun perin kanadalainen lajike, noin v. 2000.  Hedelmät, keskikokoisia, 110-130 g, muoto litteä. Hedelmien pohjväri kellanvihreää, peiteväri punaviirunen. Hyviä syöntihedelmiä lokakuulta maaliskuulle. Satoisuus alkaa aikaisin ja on runsas. Puu keksikokoinen. Kohtalaisen hyvä ruvenkesto. Vaatii raakileharvennuksen.

BEL
Kesälajike
Venäläinen lajike, jonka alkuperä on tuntematon. Hedelmien väri on keltainen.

BELLEFLEUR-KITAIKA
Kesä- syyslajike I-III
Venäjän Mitshurinskista peräisin olevan kuuluisa lajike. Hedelmät ovat suuria, 190 g, pyöreän pallomaisia, erittäin hyvänmakuisia. Hedelmien väri keltapunainen, juovainen. Puu on voimakaskasvuinen.

BESSEMJANKA MITSHURINSKAJA
Myöhäinen syyslajike I-IV.
Venäjän Mitshurinskista peräisin oleva lajike, noin v. 1940. Hedelmät suurehkoja 130-140 g, muoto pyöreähkö. Maukas syöntiomena, peiteväri punainen, muistuttaa Loboa. Hedelmät nautintakypsiä syyskuulta marraskuulle.
Hyvä hedelmäruvenkestävyys.

ELENA
Aikainen kesälajike I-II
Lajike on peräisin Valko-Venäjältä. Hedelmä on pienehkö tai keskikokoinen, 120 g. litteä, kauniin punainen, ja makea. Sato kypsyy elokuussa. Puu on aikais- ja runsassatoinen.

GOLUB MIRA
Myöhäinen talvilajike I
Lajike on kehitetty Venäjän Mitshurinskissa. Hedelmät ovat suuria, 130-160 g. hyvin säilyviä lokakuulta maaliskuulle. Hedelmien väri on keltainen, maku hyvä. Lajike on satoisa.

IZBRANNITSA
Syyslajike I-III
Moskovan yliopiston lajike, v. 1960, vapaapölytteinen. Hedelmät ovat keskikokoisia, 130 g. väriltään punertavia, maku hyvä. Hedelmät ovat nautintakelpoisia syyskulta lokakuulle. Puu on satoisa.

KOVALENKOVSKOJE
Aikaien syyslajike I-II
Lajike on peräisin Valko-Venäjältä. Hedelmä on suuri, 150 g,  lieriömäinen/ellipsinmuotoinen, väri komean tummanpunainen, maku hyvä. Käyttöaika syys-marraskuu. Aikais- ja suurisatoinen.

KRASNOJE RANNAJE

Kesälajike I-III

Venäjän Mitshurinskista peräisin oleva jaloste (Melba x Vesna) noin v. 1970. hedelmä enintään keskikoinen, litteän pyöreä. Maku miellyttävän heikosti happoinen. Väri osittain peittävä, purppuranpunainen. Puu leveä ja haaroittuva.

KRASAVITSA SADA
Kesälajike I-III
Lajikkeen (Suislepp x Borovinka) on jalostanut venäläinen Isajev Mitshurinskissa. Hedelmä on keskikokoinen, 120 g, litteän pyöreä. Hedelmän pohjaväri on fosforinvalkea, peiteväri hennon ruusunpunainen, todellinen kaunotar. Maku hyvä, havaittavissa Suislepp-lajikkeen marjamaista aromia. Nautinta-aika elo-syyskuu.

KRASIVOJE
Talvilajike I-II
Lajike on Venäjän Mitshurinskista, (risteytysjaloste Pamjat Mitshurina x Melba). Hedelmä enintään keskikokoinen, 100 g, kartiomainen, väri yhtenäinen punerrus. Maku hyvä. Käyttöaika loka-tammikuu. Puu on aikaissatoinen, kasvutapa nuokkuva.

MARTOVSKOJE.

Talvilajike -II

Venäläinen lajike, Hedelmät arkoja ruvelle, satoisa, itsesteriili.

MEDUNITSA

Kesälajike I-III

Jalostettu Venäjän Mitshurinskissa (Wealthy x Korisnoje Polosatoje) Hedelmät enintään  keskikokoisia, litteän pyöreitä,  maukkaita. Hyvä ruvenkesto. Puu levenevä ja haarautuva. Satoisa.

MOSKOVSKOJE POZDNOJE
Myöhäinen talvilajike I-IV
Lajike on peräisin Moskovan yliopiston puutarhasta, noin v. 1960. Hedelmä on suurikokoinen, 160-170 g, kartiomainen, peiteväri osittain punertava, juovainen. Maku maukas. Hedelmät säilyvät lokakuulta toukokuulle. Lajikkeen hedelmäruvenkestävyys on hyvä. Puu kasvaa suureksi. Satoisuus alkaa aikaisin. Terve lajike.

ORLINKA
Kesälajike I-IV
Lajike on peräisin Venäjän Oriolistan. noin v. 2000. Risteytysjaloste (Stark Earliest x Pervyj Saljut) Hedelmä on suuri, 150-180 g, litteän pyöreä. Maku hyvä. Peiteväri osittainen, punerrusta ja laikkuja. Käyttöaika elo-syyskuu. Puu pystykasvuinen ja haarautunut.

ORLOVIM (Vm)

Syyslajike I-III

Peräisin Venäjän Oriolista, v. 1977. Risteytysjaloste (Antonovka Obyknovennaja x SR 0523 x (Melba red x (Volf River x Malus atrosanguinea 803)). Hedelmät suurehkot, kartiomaiset. Peiteväri peittää osittain, punertava. Satoisuus hyvä ja korkealaatuiset hedelmät. Puu levenevä ja haarautuva. Hedelmäruven kestävä.

ORLOVSKIJ SINAP
Myöhäinen syyslajike I-II
Lajike on peräisin Venäjän Orjolista. Risteytysjaloste (Sernyj Sinap x Pamjat Mitshurina). Hedelmä on kookas, 130 g,  muoto kulmikas, pallomainen, peiteväri vaalean keltapunainen ja maku lievästi happoinen, maukas. Käyttöaika marras-huhtikuu. Puun satoisuus on hyvä. Puun kasvutapa haarautunut ja levenevä.

ORLOVSKIJ PIONER (Vm)
Myöhäinen syyslajike I-III
Lajike on peräisin Venäjän Orjolista, noin v. 1980. Risteytysjaloste (Antonovka Krasnobotshka x SR 0523 (Melba red x Volf River) x Malus atrosanguinea 804).  Hedelmä on kookas, 130-140 g, litteän pyöreä. Peiteväri melko kattava, punertava. Hieno herkkuhedelmä.  Hedelmäruven kestävä.

OSENNEJE DESERTNOJE
Syyslajike
(Syysherkku) Lajikkeesta ei ole kirjallisuustietoja.

PAULA RED
Talvilajike I-II
lajike on peräisin USA:sta Minnesotasta. Lajike on suurisatoinen ja kohtalaisen hedelmäruvenkestävä. Käyttöaika loka-helmikuu.

PERVISALJUT

Syyslajike I-III

Venäjältä. Suuret herkulliset hedelmät. Pohjaväri vaalean kellertävä, jota peittää osittain heikosti punertava peiteväri.

PILVIKANELI = KOTUSU 

Syyslajike I-IV

Kaneliomenia muistuttavat hedelmät. Enintään keskikokoisia, punertavia.

 

PODAROK DELJAM
Myöhäinen talvilajike I-II
Lajike on peräisin Venäjän Samaran puutarhatutkimusasemalta. Hedelmät ovat keskikokoisia, 110-130 g. Pyöreän kartiomaisia, tasakokoisia, väriltään kauniita. Pohjaväri on lähes valkea, peiteväri läikikkään kirsikanpunainen. Malto on valkeaa, hienorakeista, happaman imelää, hyvänmakuista.
Puuntalvenkestävyys on melko hyvä samoin hedelmäruvenkestävyys. Puun satoisuus on suhteellisen aikainen, hyvä ja säännöllinen.

PODAROK GRAFSKOMU
Myöhäinen talvilajike I-II
Lajike on jalostettu Moskovassa. Hedelmät ovat keskikokoisia ja suuria, 140-350 g, vaihtelevan kokoisia. pyöreän kartiomaisia, heikosti harjuisia. Hedelmän pohjaväri on vaalean keltainen ja siniharmaan härmän peittämä, peiteväri on violetinpunaista peittäen lähes koko hedelmän. Malto on vaaleankeltaista, suhteellisen mehukasta ja keskikovaa ja hienorakeista. Hedelmät ovat hyvänmakuisia, happamanimeliä ja lieväaromisia.
Hedelmät säilyvät maalis-huhtikuulle. Talvenkestävyys on erinomainen ja kestävyys hedelmärupea vastaan on hyvä. Satoisuus on runsas ja säännöllinen. Satoikä alkaa varhain.

RED FRE (Vf)
Syyslajike I-II
Lajike on peräisin USA:sta, jalostettu 1981. Hedelmät ovat suurehkoja 140-150 g, tasalaatuisia, kauniin pyöreitä. Kuori on sileää, kiiltävää. Pohjaväri on vihertävän keltaista ja peiteväri on tummanpunaista viiruista peittäen lähes koko hedelmän pinnan. Malto on kermanvaaleaa, suhteellisen tiivistä, mehevää, aromaattista. Maku erinomainen, happamanimelä.
Puun satoisuus on korkea ja aikainen. Puu kasvaa nopeasti.

RENET KARPOVA
Talvilajike I-II
Lajike on risteytetty Wealthy x Macintosh Venäjällä Mitshurinskissa 1970-luvulla. Hedelmä on enintään keskikokoinen 100-120 g, tasalaatuisia, pyöreitä, joskus hieman epäsymmetrisiä ja särmättömiä. Pohjaväri on vaaleankeltainen, peiteväri vadelmapunaista viirukasta peittäen suurimman osan pinnasta. Malto on hienorakeista, aromaattista ja maultaan hyvää happaman-imelää. Puun talvenkestävyys on keskitasoa, samoin ruvenkestävyys. Hedelmät säilyvät tammi-helmikuulle. Satoisuus on hyvä, jokavuotinen ja satoikä alkaa varhain.

RUBIN
Talvilajike I
Lajike on peräisin Kazakstanista Timirjazovin akatemiasta. Hedelmät punaisia, maku erinomainen.

SAFRAN POHJOLA

Syyslajike I-III

Satoisa lajike, hedelmä hyvin värittyneenä täysin punainen. Maku lievästi happoinen, maukas, muistuttaa Björn Lindberg-lajiketta.

SALTANAT 
Myöhäinen syyslajike I-II
Lajike on peräisin Kazakstanista Timirjazovin akatemiasta. Hedelmät kookkaita, kauniita ja mehukkaita. Käyttöaika loka-joulukuu.

SERGIANA
Syyslajike I-III
Lajike on Moskovasta. Hedelmät ovat kookkaita ja lajike on satoisa. Väri punainen. Maku korkealaatuinen. Käyttöaika syys-lokakuu.

SEVERNAJA ZARJA
Aikainen syyslajike I-III
Lajike on risteytys Altaiskoje desertnoje x Melba ja tehty Moskovassa. Hedelmät ovat keskikokoisia 120-200 g. Suhteellisen tasakokoisia, kauniin pyöreitä tai pyöreän kartiomaisia ja särmättömiä. Kuori on sileää, kiiltävää, pohjaväri kellertävää. Peiteväri on tummanpunaista, peittäen lähes koko pinnan. Malto on valkeaa, ruusunpunajuovaista, keskikovaa, hienorakeista, mehukasta ja aromaattista. maku on miellyttävän happaman imelä. Puun talvenkestävyys on erinomainen, hedelmäruvenkestävyys keskitasoa. Satoisuus on hyvä.

SLAVA POPEDITELJAM

Syyslajike I-II

, Lajike on melko ruvenkestävä, satoisa.

ZARJA ALATAU

Talvilajike I-II

Lähtöisin Kazakstanista.  Hyvä ruvenkestävyys, puu talvenstävä, satoisa. Hedelmät keskikokoisia, muodoltaan pyöreitä tai litteänpyöreitä, hieman toispuoleisia. Pohjaväri keltaista, peiteväri auringon puolella oranssin punaista.

ZHEMTSHUZHNOJE
Kesälajike I-II
Lajike on risteytys Wealthy x Signe Tillish ja tehty Venäjällä Mitshurinskissa. Hedelmä on kookas, 180 g, tasakokoisia, pyöreitä tai voimakkaan särmikkäitä. Kuoren väri on vaaleanvihreää ja kauniin helmiäishohteista. Malto on valkeaa, mehevää, keskikovaa, happamanimelää ja voimakasaromista. Hedelmät ovat maultaan herkullisia. Hedelmät säilyvät kuukauden ja ovat arkoja käsittelylle. Talvenkestävyys on keskinkertainen ja ruvenkestävyys hyvä. Satoisuus on runsas, jokavuotinen ja alkaa varhain.

ZIMNAJA KRASAVITSA
Myöhäinen talvilajike I-II
Lajike on risteytys Antonovka Obyknovennaja x Red Delicieus ja peräisin Moskovasta. Hedelmät ovat suurehkoja 175 g, tasakokoisia, hyvänmuotoisia, kartiomaisia, sileitä ja poikkileikkaukseltaan pyöreitä. Kuoren pohjaväri on vihertävän keltaista, jota peittää purppuranpunainen peiteväri lähes kokonaan. Malto on valkeaa, keskikovaa, hienorakeista ja mehukasta. Maku on imelän hapokas ja miellyttävä. Hedelmät säilyvät huhtikuulle. Puu on erittäin talvenkestävä ja kohtalaisen ruvenkestävä. Puu on keskikasvuinen.