Menestymisvyöhyke: I-IV

Aleksanteri on Moskovan ympäristössä tunnettu vanha lajike jo 1700-luvulla. Alexandra Smirnoff kirjassaan Finsk Pomologi olettaa lajikkeen olevan lähtöisin Turkista, mistä se levisi vähitellen Moskovan ja Pietarin ympäristöön. Lajiketta on kasvatettu aikoinaan yleisesti koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Lajike tunnetaan mm. nimillä Aport ja Aport Alexander. Suomeen lajike on tullut viimeistään 1800-luvun alkupuolella, ja sitä tiedetään kasvatetun Laatokan Valamon luostarissa ja prof. Sahlbergin kuuluisassa Huvituksen tarhassa 1840-luvulla. Lajiketta on kasvatettu ainakin Etelä-Suomessa, missä kesän lämpösumma on riittävä, jotta hedelmät ehtivät kypsyä ja puu tuleentua. Parooni F. Linder kasvatti lajiketta Mustion kartanossaan ja levitti sitä innokkaasti koko Uudellemaalle. Lohjansaaressa Lentoon tilalla kasvaa muutama Aleksanteri-puu. DNA-määrityksissä Suomesta on löytynyt jo viisi erilaista Aleksanteria, joista ei voida varmuudella todeta minkään olevan aito alkuperäinen Aport Alexander. Hedelmät ovat suuria, pyöreän kartiomaisia, pohjaväri vaalean vihertävä, peiteväri viiruinen ja punertava. Maku hienosti happoinen, aromia ei ole kovin paljon. Lajiketta on Suomessa käytetty lähinnä talousomenana. Puu kasvaa korkeaksi ja suureksi.