Menestymisvyöhyke: I-IV
Mustialan valkea kesäomena on tuotu Suomeen Pietarista Regel & Kesselringin taimistosta v. 1865 Mustialan hedelmätarhaan, minkä lisäysjälkeläisiä ovat kaikki Suomessa kasvavat puut. Tiettävästi samaa lajiketta on ollut jo aiemmin kuuluisan professori Sahlbergin Huvituksen hedelmätarhassa, jonne istutettiin toista tuhatta tainta ennen vuotta 1850, pääosin Ruotsista, Saksasta ja Englannista. Lajikkeen alkuperä saattaa siten olla muualla kuin Venäjällä. Venäjältä ei ole myöskään löydetty alkuperäistä nimeä ja historiaa tälle lajikkeelle. Lajiketta on epäilty puolalaiseksi Valkoiseksi Posliiniomenaksi. Puu kasvattaa tuuhean pyöreän ja leveän latvuksen. Versot ovat rentoja ja sen voisi olettaa sopivan kasvatettavaksi myös säleikössä seinustalla. Litteänpyöreät, hiukan harjuiset hedelmät ovat pienehköjä, väriltään kuultavan valkeita, joskus päivänpuolella esiintyy hiukan vaaleaa punerrusta. Malto on melko kovaa, mutta mehukasta ja valkoista. Aromi on hieno, lajikkeelle tyypillinen, hiukan vadelmalle maistuva ja heikosti happoinen. Hedelmät ovat ohutkuorisia, alttiita kolhuille ja saavat myös jonkun verran rupea. Hedelmät ovat erityisen herkullisia kuivattuina.
