Menestymisvyöhyke: I-IV
Sävstaholm (Säfstaholm) on syntynyt puutarhuri Wrongsteinin siemenkylvöstä Sävstaholmin tilan mailla Ruotsissa Södermanlandissa 1830-luvulla. Sen kasvatusta jatkoi puutarhuri Rydström. Vuonna 1859 ruotsalainen pomologi Olov Eneroth ennusti, että Sävstaholmista tulee vielä arvokas voitto ruotsalaiselle hedelmänviljelylle. Ja siinä hän oli oikeassa, lajike on edelleen suosittu vanha lajike Skandinaviassa. Sävstaholmia ryhdyttiin lisäämään runsaasti taimistoissa 1850-luvulla ja se levisi pian Suomeenkin. Emopuu on rauhoitettu v. 1921 luonnonmuistomerkkinä ja puistopuuna Vingåkerissa ja se on vieläkin elossa. Hedelmät ovat kooltaan vaihtelevia, osa on varsin suuria, osa jää melko pieniksi. Hedelmä on muodoltaan usein toispuolisesti kasvava, pyöreän pitkulainen. Pohjaväri on vaalea ja sitä peittää ruusunpunaiset viirut melkein kauttaaltaan epäsäännöllisinä juovina ja läiskinä. Maku on miedon viinihappoinen ja makea. Malto on mehukas, hienorakeinen, vaalea ja löysä. Se on herkullinen ja kaunis pöytähedelmä. Hedelmään tulee jonkin verran hedelmärupea ja siinä on myös alttiutta muumiotaudille. Muuten lajike on terve ja kestävä myös pohjoisempana. Puu on melko pystykasvuinen ja haarautuva. Sävstaholmin versomutaatiosta on syntynyt punainen Sävstaholm, joka tunnetaan lajikenimellä Bergius.
