Menestymisvyöhyke: I-IV (V)

Syysjuovikas on kulkeutunut Suomeen Pietarista Regelin taimistosta, josta Vibyholmin taimisto oli hankkinut lajikkeen v. 1865, ja jonka jälkeen lajike levisi etupäässä Itä-Suomeen. Alexandra Smirnoffin mukaan vanhin tunnettu puu kasvoi Tsarskoje Selon luona (tsaarien maaseutupalatsi Pietarin lähellä). Eneroth – Smirnoffin pomologia (v. 1896) kutsuu lajiketta nimellä Simnoje polosatoje. Saksassa lajiketta kutsutaan nimellä Herbststreifling ja sen kerrotaan olevan peräisin Itämeren alueelta. Lajike tunnetaan Suomessa myös nimellä Syysviiru. Hedelmä on kookas ja pyöreähkö. Pohjaväri on vihertävä ja oranssinen peiteväri on auringon puoleisella sivulla pitkinä juovina. Se on hyvä talousomena, mutta hyvin värittyneenä myös kelvollinen pöytäomena. Puu on vankkarakenteinen ja terve. Lajike sopii luomuviljelyyn. Syysjuovikkaasta on silmumutaation kautta kehittynyt punaisempi muoto, joka on saanut lajikenimen Luotsi.